Olen koko talven paininut erään typerän käsikirjoituksen kanssa, joka on piinannut minua toistakymmentä vuotta. Ensimmäisiä versioita kirjoittelin vuonna 1997. Kustantaja on hylännyt käsikirjoituksen kertaalleen. Se on kokenut syvällisiä muodonmuutoksia, ja olen luettanut sitä ulkopuolisilla. Jokin siinä on aina vaan pielessä, enkä ymmärrä mikä. Maaliskuun lopulla annoin taas tällä erää periksi, en saa tarinasta julkaisukelpoista nytkään.
Tunnelmat olivat synkeät. Minunhan piti tämä talvi käyttää kirkkotrilogian kolmannen osan kirjoittamiseen. Nyt on kevät, eikä ole syntynyt sen paremmin kirkkotrilogiaa kuin mitään muutakaan.
Kaivoin mappi ööstä vanhan käsikirjoituksen, jota olen silloin tällöin työstänyt. Alunperin osallistuin tarinalla satukilpailuun, joka oli joskus 1990 luvun alkuvuosina. En menestynyt. Sitten työstin tarinaa, ja lähetin sen Kirjapajalle. Sieltä tuli rohkaiseva viesti, kustannustoimittaja piti käsikirjoituksestani, ja halusi nähdä sen kirjana. Viikon kuluttua tuli törmäys, ei se mennytkään läpi, sori vaan. Nyt luin kässärin läpi, ja mielestäni se oli aika kiva. Viilailin vähän, ja lähetin kustantajalle. Äsken sain viestin, että se tulee ulos kirjana 2011.
Näyttää siis siltä, että urani kirjailijana saa vielä jatkua ainakin tuonne asti.
tiistai 27. huhtikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kiva, kiva! Taputtaa täällä käsiään.
VastaaPoistaKadehdittavaa sitkeyttä! Onneksi olkoon.
VastaaPoistaVau! Siistiä :)! Onnea!
VastaaPoistaSillä tavalla!
VastaaPoistaIkinä ei kannata ajatella etteikö vanhoista teksteistä olisi mihinkään. Mitään ei voi tehdä suotta.
Tosin oikein vanhojen tekstiensä kanssa voi päästä/joutua uuteen suhteeseen ja työprosessiin kun niitä alkaa kovasti muokkailemaan uusiksi. Ja saa huomata, että vanhoista versoista itää jotain ihan uutta.
Kiitos kiitos. En huomannut tuohon postaukseen pistää, että kysymyksessä on fantasiaromaani, eli jonkinlaisena uutena aluevaltauksena tämän myös koen.
VastaaPoistaOnneksi olkoon. Tosi nastaa, kiirehtii sanomaan Salme.
VastaaPoistaTuossa sisukkuudessa on jo todellista meininkiä! Mukavasti kertomasi antaa potkua myös omien vanhojen tarinoiden tuunaukseen;)
VastaaPoistaHieno juttu! Kannattaa olla sitkeä :)
VastaaPoistaKiitoksia onnitteluista!
VastaaPoistaNiin, on huojentavaa, kun yksi kässäri hylättyjen pinosta sitten näkee kuitenkin päivänvalon. Pitkäjänteisyys kannattaa, tätä voisi varmaan toitottaa kaikille, jotka painivat omien käsikirjoitustensa parissa.
Waude! Ihan mahtava "esimerkkitarina" siitä, miten sitkeys kannattaa. Ja siitä, miten hyvä tekstikin tarvitsee oikean lukijan tai kontekstin päästäkseen läpi.
VastaaPoistaKiinnostavaa kuulla, että uusi juttu on fantasiaa. Paletti sen kuin laajenee.
Onnittelut, ja tervetuloa genreen! ;)
VastaaPoistaKiitos Anu:-)
VastaaPoistaKristiina, toivon tosiaan, että tämä voisi rohkaista ja kannustaa kirjoittajia, joilla on hylättyjä käsikirjoituksia. (joko kirjoittajan itsensä, tai kustantamon hylkäämiä) Kun aikaa kuluu, niiden hetki voi vielä koittaa. Jotain toimenpiteitä se tietenkin aina vaatii, kukaan ulkopuolinen ei hae niitä pöytälaatikosta.