tiistai 27. huhtikuuta 2010

Joskus sitkeys palkitaan, joskus ei

Olen koko talven paininut erään typerän käsikirjoituksen kanssa, joka on piinannut minua toistakymmentä vuotta. Ensimmäisiä versioita kirjoittelin vuonna 1997. Kustantaja on hylännyt käsikirjoituksen kertaalleen. Se on kokenut syvällisiä muodonmuutoksia, ja olen luettanut sitä ulkopuolisilla. Jokin siinä on aina vaan pielessä, enkä ymmärrä mikä. Maaliskuun lopulla annoin taas tällä erää periksi, en saa tarinasta julkaisukelpoista nytkään.

Tunnelmat olivat synkeät. Minunhan piti tämä talvi käyttää kirkkotrilogian kolmannen osan kirjoittamiseen. Nyt on kevät, eikä ole syntynyt sen paremmin kirkkotrilogiaa kuin mitään muutakaan.

Kaivoin mappi ööstä vanhan käsikirjoituksen, jota olen silloin tällöin työstänyt. Alunperin osallistuin tarinalla satukilpailuun, joka oli joskus 1990 luvun alkuvuosina. En menestynyt. Sitten työstin tarinaa, ja lähetin sen Kirjapajalle. Sieltä tuli rohkaiseva viesti, kustannustoimittaja piti käsikirjoituksestani, ja halusi nähdä sen kirjana. Viikon kuluttua tuli törmäys, ei se mennytkään läpi, sori vaan. Nyt luin kässärin läpi, ja mielestäni se oli aika kiva. Viilailin vähän, ja lähetin kustantajalle. Äsken sain viestin, että se tulee ulos kirjana 2011.

Näyttää siis siltä, että urani kirjailijana saa vielä jatkua ainakin tuonne asti.

Share/Bookmark

12 kommenttia:

  1. Kiva, kiva! Taputtaa täällä käsiään.

    VastaaPoista
  2. Kadehdittavaa sitkeyttä! Onneksi olkoon.

    VastaaPoista
  3. Sillä tavalla!

    Ikinä ei kannata ajatella etteikö vanhoista teksteistä olisi mihinkään. Mitään ei voi tehdä suotta.

    Tosin oikein vanhojen tekstiensä kanssa voi päästä/joutua uuteen suhteeseen ja työprosessiin kun niitä alkaa kovasti muokkailemaan uusiksi. Ja saa huomata, että vanhoista versoista itää jotain ihan uutta.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kiitos. En huomannut tuohon postaukseen pistää, että kysymyksessä on fantasiaromaani, eli jonkinlaisena uutena aluevaltauksena tämän myös koen.

    VastaaPoista
  5. Onneksi olkoon. Tosi nastaa, kiirehtii sanomaan Salme.

    VastaaPoista
  6. Tuossa sisukkuudessa on jo todellista meininkiä! Mukavasti kertomasi antaa potkua myös omien vanhojen tarinoiden tuunaukseen;)

    VastaaPoista
  7. Hieno juttu! Kannattaa olla sitkeä :)

    VastaaPoista
  8. Kiitoksia onnitteluista!
    Niin, on huojentavaa, kun yksi kässäri hylättyjen pinosta sitten näkee kuitenkin päivänvalon. Pitkäjänteisyys kannattaa, tätä voisi varmaan toitottaa kaikille, jotka painivat omien käsikirjoitustensa parissa.

    VastaaPoista
  9. Waude! Ihan mahtava "esimerkkitarina" siitä, miten sitkeys kannattaa. Ja siitä, miten hyvä tekstikin tarvitsee oikean lukijan tai kontekstin päästäkseen läpi.

    Kiinnostavaa kuulla, että uusi juttu on fantasiaa. Paletti sen kuin laajenee.

    VastaaPoista
  10. Onnittelut, ja tervetuloa genreen! ;)

    VastaaPoista
  11. Kiitos Anu:-)

    Kristiina, toivon tosiaan, että tämä voisi rohkaista ja kannustaa kirjoittajia, joilla on hylättyjä käsikirjoituksia. (joko kirjoittajan itsensä, tai kustantamon hylkäämiä) Kun aikaa kuluu, niiden hetki voi vielä koittaa. Jotain toimenpiteitä se tietenkin aina vaatii, kukaan ulkopuolinen ei hae niitä pöytälaatikosta.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!