Joku tässä tökki, mutta mikä? Täytyi oikein miettiä.... Joo. Ihmiset luulevat että siat teurastetaan jouluksi. Oikeasti niitä syntyy ja myös menee teuraaksi tasaisesti ympäri vuoden. Joulua ja kesän grillikautta varten lihaa varastoidaan pakkaseen. Kesällä kai kulutus suurempi kuin jouluna. Että tämmöinen tietoisku. Runoilijalla toki on vapautensa ;)
Riitta, tuo mitä sanot on epäilemättä totta. Olen itsekin ollut makkaratehtaalla töissä, ja muistan juhannussesongit. Ja lampaitakin syödään ympäri vuoden, ne jotka syövät. Mutta ilman kärjistyksiä on vaikea kirjoittaa.
jl, niin kyllä kai tämän runon huumori on aika mustaa:-)
Noita Valintatalon tiskeillä olevia syötäviä elukoita lienee siis useampaa lajia; on erikseen joulupossua, ja pääsiäislammasta.
Muistan kansakoulun uskontotunnilta vielä yhden; tuhlaajapoika tuli pers-aukisena kyliltä rilluttelemasta, nälkäkin raasulla oli. Isukku otti ainoan karitsansa ja pisti sen nälkäisen poikansa paluun takia soosilihoikisi.
Sitä voisi kai nimittää kotiinpaluu-karitsaksi.
Kanojakin on erilaisia, niitä jotka munivat mummolle munia, ja sitten niiden joukosta kanahaukka joskus rosvosi yhden omaksi ravinnokseen.
Erikseen ne valmismarinoidut mitä lie tekniset tuotteet. Onko ne edes alunperin olleetkaan eläviä? Hyvän makuisia ne silti ovat. (Anteeksi vegaanit.)
(Mummolla oli maalla aikoinaan kanoja, ja jäi mieleen se häslinki joka syntyi kun suuresta korvesta syöksyi kanahaukka kuin Siwan tuoretiskille.)
Minä muistan lihansyöntiajoiltani valintatalon kanat, joita sai tarjouksessa 3.95 kilo. Niitä kun haudutteli neljä tuntia uunissa, niin hyvää oli. Sitä liharuokaa joskus vieläkin kaipailen, vaan eipä taida sellaisia kanoja enää edes saada.
Minä kirjoitin tänään hömpän helmiin kommentin Catherine Cooksonin yötaivas ja sarastus kirjasta. ja minä haluaisin sen julkaistavaksi sen hömpän helmien kirjoituksiin. Oletko sinä lukenut Cooksonin kirjoja?
Olen Kirsti Ellilä, päätoiminen kirjailija ja osatoiminen kirjoittamisen opettaja. Häiriöklinikka on henkilökohtainen blogini. Kuten nimikin osoittaa, käsittelen täällä kirjoittajaelämäni ongelmakohtia ja ärsytyksiä. Kun minulla menee hyvin, olen yleensä hiljaa. Kuten huomaatte, päivitän aika usein, joten ehkä minulla sitten menee usein huonosti. Samankin päivän aikana minulla voi mennä sekä hyvin, että huonosti. Joka tapauksessa täältä on turha etsiä mahtavia kirjailijaelämän menestystarinoita ja suurta sankaruutta. Toisaalta kaikkihan me olemme sankareita, eiks niin.
Aprillia? Ei meillä ainakaan mitään lihaa syödä, se on joku turkulaisten juttu.
VastaaPoistaOliskin aprillia.
VastaaPoistaFacebookin kommentein: tykkään tästä.
VastaaPoistaJooh, kyllä siitä kärsimyksestä kaikki saa osansa.
VastaaPoistaKiitoksia palautteesta!
VastaaPoistaHilarious! Tai sama suomeksi, en nyt jaksa miettiä, kun toi sana kuvaa mun mielestä niin loistavasti... Tai ehkä tämä on ihanan tragikoominen.
VastaaPoistaJoku tässä tökki, mutta mikä? Täytyi oikein miettiä....
VastaaPoistaJoo. Ihmiset luulevat että siat teurastetaan jouluksi. Oikeasti niitä syntyy ja myös menee teuraaksi tasaisesti ympäri vuoden. Joulua ja kesän grillikautta varten lihaa varastoidaan pakkaseen. Kesällä kai kulutus suurempi kuin jouluna. Että tämmöinen tietoisku. Runoilijalla toki on vapautensa ;)
Riitta, tuo mitä sanot on epäilemättä totta. Olen itsekin ollut makkaratehtaalla töissä, ja muistan juhannussesongit. Ja lampaitakin syödään ympäri vuoden, ne jotka syövät. Mutta ilman kärjistyksiä on vaikea kirjoittaa.
VastaaPoistajl, niin kyllä kai tämän runon huumori on aika mustaa:-)
Noita Valintatalon tiskeillä olevia syötäviä elukoita lienee siis useampaa lajia; on erikseen joulupossua, ja pääsiäislammasta.
VastaaPoistaMuistan kansakoulun uskontotunnilta vielä yhden; tuhlaajapoika tuli pers-aukisena kyliltä rilluttelemasta, nälkäkin raasulla oli. Isukku otti ainoan karitsansa ja pisti sen nälkäisen poikansa paluun takia soosilihoikisi.
Sitä voisi kai nimittää kotiinpaluu-karitsaksi.
Kanojakin on erilaisia, niitä jotka munivat mummolle munia, ja sitten niiden joukosta kanahaukka joskus rosvosi yhden omaksi ravinnokseen.
Erikseen ne valmismarinoidut mitä lie tekniset tuotteet. Onko ne edes alunperin olleetkaan eläviä? Hyvän makuisia ne silti ovat. (Anteeksi vegaanit.)
(Mummolla oli maalla aikoinaan kanoja, ja jäi mieleen se häslinki joka syntyi kun suuresta korvesta syöksyi kanahaukka kuin Siwan tuoretiskille.)
Minä muistan lihansyöntiajoiltani valintatalon kanat, joita sai tarjouksessa 3.95 kilo. Niitä kun haudutteli neljä tuntia uunissa, niin hyvää oli. Sitä liharuokaa joskus vieläkin kaipailen, vaan eipä taida sellaisia kanoja enää edes saada.
VastaaPoistaHei Kirsti
VastaaPoistaMinä kirjoitin tänään hömpän helmiin kommentin Catherine Cooksonin yötaivas ja sarastus kirjasta. ja minä haluaisin sen julkaistavaksi sen hömpän helmien kirjoituksiin.
Oletko sinä lukenut Cooksonin kirjoja?
Hei Jukka-Pekka. Olen lukenut Coocksonia. Sinähän voisit julkaista Hömpän helmiin pistämäsi kommentin omassa blogissasi.
VastaaPoista