Olen viime aikoina miettinyt vaatimista. Minusta on ihmisen ihmisarvon kunnioittamista vaatia häneltä asioita. Myös itseltään ihmisen kannattaa vaatia kaikenlaista.
Toisaalta jos aina vain vaatii ja vaatii, siinä voi kulua loppuun.
On hetkiä, jolloin pitää osata armahtaa itseään, ja pitää osata armahtaa muita. Ja hetkiä, jolloin pitää olla luja ja jatkaa vaatimista.
On viisautta tietää milloin on aika vaatia, ja milloin aika armahtaa.
Minä en esimerkiksi tiedä onko viisasta jatkaa tämän nykyisen käsikirjoituksen työstämistä, vai pitäisikö jo luovuttaa.
On myös niin, ettei ponnistelusta välttämättä saa palkintoa heti. Jos jatkan itseltäni vaatimista, siitä ei välttämättä seuraa, että näen työni positiiviset tulokset. Voin joutua myös kokemaan, että ponnistelu ei tuottanut toivottua tulosta, tai että se tuotti suorastaan jotain hyvin epätoivottua.
Ajallisten palkintojen vuoksi ei ehkä kannatakaan tehdä mitään. Edes blogia ei kannata kirjoittaa niiden vuoksi.
Toisaalta jos aina vain vaatii ja vaatii, siinä voi kulua loppuun.
On hetkiä, jolloin pitää osata armahtaa itseään, ja pitää osata armahtaa muita. Ja hetkiä, jolloin pitää olla luja ja jatkaa vaatimista.
On viisautta tietää milloin on aika vaatia, ja milloin aika armahtaa.
Minä en esimerkiksi tiedä onko viisasta jatkaa tämän nykyisen käsikirjoituksen työstämistä, vai pitäisikö jo luovuttaa.
On myös niin, ettei ponnistelusta välttämättä saa palkintoa heti. Jos jatkan itseltäni vaatimista, siitä ei välttämättä seuraa, että näen työni positiiviset tulokset. Voin joutua myös kokemaan, että ponnistelu ei tuottanut toivottua tulosta, tai että se tuotti suorastaan jotain hyvin epätoivottua.
Ajallisten palkintojen vuoksi ei ehkä kannatakaan tehdä mitään. Edes blogia ei kannata kirjoittaa niiden vuoksi.
Tekstit
Viisaita sanoja, Kirsti. Vielä, kun oppisi erottamaan toisistaan ne asiat, joissa kannattaa vaatia ja joissa ei.
VastaaPoistaNo sanos muuta Millan!
VastaaPoistaMinulla on homma, joka ei etene sitten millään. Mietin jo luovuttamista, mutta sekin on vaikeaa. Jouluksi pitäisi kyetä unohtamaan mokoma.
VastaaPoistaOnkohan olemassa tukiryhmä meikäläisille. Minusta tuntuu, että olisi pitänyt tajuta luovuttaa jo kauan sitten. Kun pystyisikin unohtamaan jouluksi edes.
VastaaPoistaHmm..vaatimatta ei kyllä saakaan mitään, jos siinä pisteessä ollaan, että vain vaatimalla etenee. Itseltään voi vaatia, saakin ja joskus pitää, muttei aina, eikös. Minä sen sijaan joudun opettelemaan epävaatimista miespuoliskoisen kumppanini kanssa. Välillä tuntuu, että vaadin kuuta ja mansikoita taivaankannen takaa, eikä pitäisi, ei.
VastaaPoistaTsemppiä käsikseen ja jos ei huvita, niin pistä se sivuun :)
Niin joo, ehkä kaikissa tilanteissa ei saa olla liian vaativainen. Kuten Millan sanoi, pitää ehkä osata erottaa, että milloin on aika vaatia, ja milloin olla vaatimatta.
VastaaPoistaJa kun osaisikin pistää kässärin sivuun. Huokaus. Mutta kiitos tsempistä:-)
Jos sä saat sen palkinnon, josta oot täällä blogissas mesonnu, niin sitten kantsii keskittyä kirjottamaan kakaroille. Jos et saa palkintoa, kannattaa vaihtaa alaa, koska penskoille osaat näköjään kirjoittaa mutta ainaski yhden aikuisille kirjoitetun rompsun perusteella kirjoitat aikuisille paperisin hahmoin. Tsemppiä kisassa! :)
VastaaPoistaEi kai se palkinto sitä ratkaise, mutta kiitos tsemppauksesta:-)
VastaaPoistaEt ollut niillä ryhmätunneilla, jolloin esittelin käyttämäni arvosteluasteikon. Se on kohtuullisen ankara, mutta kysymys on yliopistotasoisesta opetuksesta.
VastaaPoistaKirsti, Hyvää joulua ja virkistävää joulunaikaa!
VastaaPoistaBlogimaailmassakin rauha ja ihmisille hyvä tahto!
Heti kun ajattelen vaatimista, tulee mieleen yksi vaimo, joka vaati mieheltään aina jotain. Sen mies kuoli.
VastaaPoistaKiitos Anna!
VastaaPoistaHah Liisu, joo näen silmissäni sellaisen tapauksen, niitä varmaan on ollut liikeellä joskus.
Tässä käyttämäni kriteerit:
VastaaPoistaTasolla 1 ovat selvillä perusasiat tekstin muodosta ja tekstin omasta rakenteesta (vaikka käyttö ei olisikaan sujuvaa), kirjoittaja hahmottaa muotoa ja tekstiään.
Tasolla 2 edellisen lisäksi käytetään omaäänistä kerrontaa ja hallitaan vaihtelevia kirjoitustekniikoita ( esim. vaikka dialogi, kuvaus, kuvailu tmv.).
Tasolla 3 on edellisten hyvän käytön lisäksi mietitty tekstin kohdetta (lukijaa) ja kiinnitetty huomiota tekstin kiinnostavuuteen ja sujuvuuteen (viimeistely esimerkiksi auttanut sujuvuutta).
Tasolla 4 edellisten lisäksi vaikutetaan lukijaan eri tavoilla ja eri tasoilla, syntyy ehkä lukiessa uusia merkityksiä.
Tasolla 5 on edellisten lisäksi hallussa erinomaisesti niin tekstin muoto, lausetaso, lukija ja tekstin tavoite sekä kirjoittamisen omaäänisyys toteutuu; tarvittavaa poistoakin on (tekstin tiiviys) ja tekstiä muokattu,esimerkiksi kustannuskynnyksen ylittävä.
Kuten näet, eri kerronnan muodot ovat vaatimuksena jo tasolla 2.
Kirsti hei, poista nuo sairaat kommentit blogistasi. Blogisi on vuodesta toiseen ollut rakentavaa ja sopuisaa luettavaa. Tosin ruoskit liikaa itseäsi. Tiedän, että olet arvostellut oikeudenmukaisesti, ja luulisi arvosanan 3 innostavan oppilasta. Täydet pisteet tarkoittavat sitä, että teksti olisi valmis julkaistavaksi. Ei riitä, että opiilas kuvittelee tekstinsä olevan loistavan. Piiristäsi, jossa oli opettajana, on jo moni osallistuja julkaissut ja jotkut etsivät kustantajaa. Hauskaa ja rentouttavaa Joulua.
VastaaPoistaNo niin, tein työtä käskettyä anonyymi. Poistelin viestejä. Kokemus tämäkin. Hyvää joulua kaikille.
VastaaPoista"Piiristäsi, jossa oli opettajana, on jo moni osallistuja julkaissut ja jotkut etsivät kustantajaa."
VastaaPoistaHeistä olisi todella hauska, ihan oikeasti, kuulla enemmän tai lisää! Ja mihin kustantamoihin nämä "monet osallistujat" menivät. Näistä kätilöinti asioista et ole kertonutkaan kauheasti.
'
Se on kyllä aina niin herrassa, että kuka lopulta julkaisee jotain.
VastaaPoista