Hiukan ehkä surrealistinen olo tuli, kun takakannesta luin otetta omasta novellistani. Sen olisi aivan hyvin voinut kirjoittaa joku muu ja tavallaan onkin. En aina tunnista entistä itseäni. Vuoden 2004 jälkeen en ole tuottanut novelleja Kolmiokirjan tarpeisiin. Ehdin kuitenkin tehtailla novelleja noin viisitoista vuotta. Pahimpina aikoina kirjoitin lehtiin novelleja 2000-3000 liuskan vuositahdilla. Voisi ajatella, että siinä kehittyi jonkinlainen kirjoittamisen rutiini.
Viimeistä novellia kirjoittaessani muistan ajatelleeni, että jos joudun vielä jatkamaan tällä tiellä, kuolen. Sinänsä pidin tuota tehtävää hyvin tärkeänä. Koin itseni jonkinlaiseksi sijaisunelmoijaksi. Kun ihmiset eivät itse osaa kuvitella mitä rakkaus on, minä kuvittelen heidän puolestaan. Kummallista on, että uskoin onnellisiin loppuihin, ja uskon edelleen.
En tiedä alkaisiko novelli tuntua tutulta, jos lukisin sen kokonaan, mutta sitä en aio tehdä. Pitääkin nyt miettiä, että kuinka käytän budjetoimattoman yllätysrahani. Ostanko itselleni jotain kivaa, vai keräänkö aarteita taivaaseen ja lahjoitan rahat jonnekin missä niitä eniten tarvitaan. Ahnetta minää pitäisi sitä ennen saada läiskäistyä poskelle.
Olen minä jotain muutakin saanut aikaiseksi, yhtäkkiä muistin. Olen mukana Puutarhamaailma kirjassa, joka ilmestyy ensi keväänä.
Tekstit
Ehdottomasti nyt hemmottelet itseäsi yllätysrahoilla. :)
VastaaPoistaMillähän sitä jaksaisi itseään hemmotella. Jos vain laiskottelisi, sitä ehkä eniten kaipaa.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä kuin Hanna. Pidä huolta ahkerasta kirjailijasta.
VastaaPoistaPuutarhamaailmassa on kaunis kansi, laitoin jo kuvan Nojatuolipuutarhuriblogiini.
Eräs läheiseni (en ole kysynyt lupaa kertoa) kirjoitti 70- ja 80-luvulla Reginaan novelleja. Arvostin hänen kirjoituksiaan. Sinä olet kirjoittanut hurjalla vauhdilla ja menestyksellä lehteen, jossa kirjoittajien kesken on kova kilpailu. Voit olla iloinen saavutuksistasi. Hemmottele vain itseäsi palkkiolla. Onnittelut!
VastaaPoistaKatja, 70-luku olikin vielä Kolmiokirjan kulta-aikaa... Julkaisukynnys Reginaan oli tosiaan yllättävän korkea, mutta tärkeintä teksteissä oli oikea asenne. Mutta niinhän se taitaa aina olla.
VastaaPoistaAnna, kaunis on kansi, se on totta.
Jostakin syystä Kolmiokirja lopetti historiallisten kirjasten julkaisemisen kun minä pääsin vauhtiin niiden kanssa - hyödynsin opiskeluaikana teini-iän siirappiset tarinat ja sain useamman kuukauden vuokrarahat!
VastaaPoista