Saatiin vuoden lopuksi vielä kunnon tuuletus tänne Varsinais-Suomeen. Heräsin siihen, että sähkökaapin ovi paukkui ulkoseinää vasten. Naapureiden kuuset ja jouluvalot ovat lennelleet ympäri pihaa. Minulla on tunnelmaan sopivaa luettavaa. Luen Teemu Keskisarjan rikoshistorian alueeseen kuuluvaa populaaria teosta Kyynelten kallio.
Kirjassa on käyty käsiksi hankalaksi koettuun aiheeseen, eläimeen sekaantumisiin. Onkin minusta aina ollut huomionarvoista, että eläimen saa tappaa ja syödä, mutta seksiä sen kanssa ei saa harrastaa.
Koko tajuisen elämäni ajan taideteoksen ansiona on pidetty, jos se murtaa tabuja. Kun taideteos pääsee uutisiin, siitä hyvin usein todetaan että se murtaa jotain tabua. Tabujen murtaminen on asia, jota on pidetty myönteisenä asiana, ilmauksena edistyksen voimista.
Kiinnostaa pohtia, että miten pitkälle tabujen murtamisessa halutaan mennä. Ehkä eläinteen sekaantumisen tabukin joutaisi jo historian romukoppaan?
Tässä linkki Turun sanomien juttuun.
Pahoitteluni hiukan epäjoulumaisesta aiheesta, mutta kirja on kovin kiinnostava, joskin myös ällöttävä. Murrosikäisenä minulla oli viehtymystä finnien puristeluun ja tämän kirjan lukeminen ehkä liittyy johonkin samantyyppiseen psyykkiseen viritykseen. Hyviä joulunjatkoa ja raikkaampaa uutta vuotta. Toivotaan, ettei sähköjä katkeile enää enempää.
ps. Kiitos nimimerkki "Liisa" viestistäsi. Kaikki on hyvin:-)
Kirjassa on käyty käsiksi hankalaksi koettuun aiheeseen, eläimeen sekaantumisiin. Onkin minusta aina ollut huomionarvoista, että eläimen saa tappaa ja syödä, mutta seksiä sen kanssa ei saa harrastaa.
Koko tajuisen elämäni ajan taideteoksen ansiona on pidetty, jos se murtaa tabuja. Kun taideteos pääsee uutisiin, siitä hyvin usein todetaan että se murtaa jotain tabua. Tabujen murtaminen on asia, jota on pidetty myönteisenä asiana, ilmauksena edistyksen voimista.
Kiinnostaa pohtia, että miten pitkälle tabujen murtamisessa halutaan mennä. Ehkä eläinteen sekaantumisen tabukin joutaisi jo historian romukoppaan?
Tässä linkki Turun sanomien juttuun.
Pahoitteluni hiukan epäjoulumaisesta aiheesta, mutta kirja on kovin kiinnostava, joskin myös ällöttävä. Murrosikäisenä minulla oli viehtymystä finnien puristeluun ja tämän kirjan lukeminen ehkä liittyy johonkin samantyyppiseen psyykkiseen viritykseen. Hyviä joulunjatkoa ja raikkaampaa uutta vuotta. Toivotaan, ettei sähköjä katkeile enää enempää.
ps. Kiitos nimimerkki "Liisa" viestistäsi. Kaikki on hyvin:-)
Tekstit
Ehkä se tabujen rikkomisen raja menee, ja jos multa kysytään niin pitääkin mennä, siinä että eläin (kuten pieni lapsikaan) ei kykene tekemään tietoista ja täysvaltaista päätöstä seksuaalisesta kanssakäymisestä. Seksiin ryhtyessä osapuolien pitää olla ymmärrykseltään ja kypsyystasoltaan jotakuinkin samanveroiset, muuten kyseessä on hyväksikäyttö.*
VastaaPoistaJos tämä tasapuolisuuden ja molemminpuolisen tietoisen suostumuksen vaatimus toteutuu - sitten saa puuhailla sillä tavoin kun yhteisesti sovitaan, ilman että seksipoliisi on oven takana koputtamassa että lähetyssaarnaaja-asento on OK mutta suuseksi rikollista.
(Vaikka eihän aikuistenkaan kesken aina yksilötasolla kaiketi mennä ihan tasapäisinä, mutta aikuinen kuitenkin lähtökohtaisesti kantaa vastuun omista tekemisistään ja valinnoistaan.)
* Tämän lisäksi en henkkoht tasolla voi käsittää, miten vinksahtanut ihmisen pitää olla himoitakseen eläintä seksuaalisesti, mutta se nyt taas on vaan mun oma mielipide. Kukaties lajien välinen seksi on luonnossa ihan yleistä, joskaan en muista missään semmoiseen tietoon törmänneeni.
Ymmärrän tuon ajatuskulun, että koska eläimeltä ei voi saada tasavertaista suostumusta, seksi sen kanssa on tuomittavaa. Mutta eläimeltä ei saa suostumusta myöskään tappamiseen. En siis edelleenkään ymmärrä miksi hengen saa eläimeltä riistää, mutta ei harrastaa seksiä sen kanssa.
VastaaPoistaNämä tabuasiat ovat hämmentäviä, sillä tabut muuttuvat vuosien mittaan. Tai on ehkä väärin käyttää passiivia tässä yhteydessä, ne eivät passiivisesti vain muutu, vaan niiden muuttamiseksi on jatkuvasti käynnissä kamppailu.
"Mutta eläimeltä ei saa suostumusta myöskään tappamiseen."
VastaaPoistaNo tässä mun täytyy viitata tuohon pohdintaani, miten "luonnollista" lajienvälinen seksi on - sitä ei ainakaan mun tietoni mukaan esiinny luonnossa, mutta toisten lajien syöminen sen sijaan on erittäin yleistä, ja siten katson sen luonnolliseksi. Ihminenkin on kaiketi lajityypillisesti sekasyöjä, vaikka nykyisinä B12-pilleriaikoina täysvegaanisuuskin on meille mahdollinen valinta.
Hm, lajien välistä seksiä ei ilmene luonnossa, mutta ihmisen ja eläimen välistä seksiä ilmenee. Se on ihan luonnollista ja on ollut maan tapa paimenpojilla. On myös kummallista, että pelkästään ihmistä ei ole rangaistu, vaan myös rikoskumppanieläin on tapettu. On koettu, että eläin on siinä pilattu. Mistä näin voimakas reaktio? Jotenkin tuntuu riittämättömältä ajatus, että reaktio on voimakas, koska erilajisilla eläimillä ei ole tapana touhuta tämmöisiä keskenään.
VastaaPoista...ja onhan näitä muuleja, ligereita ja mitä niitä on eli ei se todistettavasti ihan tuntematon harrastus muidenkaan eläinten keskuudessa ole.
VastaaPoistaOsittain vaikuttaa varmaan myös se, että muut lajit kuin ihminen eivät elä kovin aktiivisesti toisten eläinlajien edustajien kanssa. Jos olisi vaikka hyeena-paviaani-laumoja niin tiedä mitä sitten tapahtuisi.
Eläimiä vastaan nostettiin syytteitä mitä erilaisimmista rikoksista vielä 1600-luvulla: petoksesta, varkaudesta, murhasta. Isommat eläimet tuotiin oikeussaliin, pienemmät kuten hyönteiset tuomittiin poissaolevina. Koska siat kuljeksivat vapaina ja nälkäisinä kesät ja talvet, niitä voitiin syyttää vaikkapa murhista. Eräskin emakko hirtettiin torilla lapsenmurhasta, mutta sianporsaat vapautettiin nuoruuden vuoksi.
VastaaPoistaAinakin Aisopoksesta lähtien eläimiä pidettiin ihmismäisinä, toisaalta korostettiin eroa ihmisen ja eläimen välillä, ja joitakin eläimiä tuomittiin ihmisrikollisen seuraksi, koska tämä oli käyttäytynyt kuten jokin tietty eläin. Ihmesymboliikkaa.
Toisaalta eläimen asemaa myös suojeltiin oikeudessa.
Jotkut kuten Franciscus Assisilainen olivat eläinten ystäviä ja luonnonsuojelijoita, eräs piispa otti kissansa mukaan kirkkoonkin, saarnasi kissa sylissään. Mutta yleensä kissoja vihattiin länsimailla ihan yleisesti, eikä vain uskonnollisista syistä. Kuten me kissojen ystävät tiedämme, kissat ovat itsenäisiä, kapinallisia. Se ärsyttää monia. Elisabet I oli hyvin julma eläimille, hän poltatti kissoja kruunajaistensa kunniaksi ja hänen lempihuvituksiinsa kuului esitys, jossa karhu oli sidottu paaluun ja koirat kävivät sen kimppuun.
Eläinten rankaisu rikoskumppanina "seksuaalirikosten" vuoksi oli vain pieni osa siitä, mitä sen ajan oikeuskäsitys piti oikeana menettelynä. Esimerkiksi Elisabetin aika oli erilainen maailma. Sitä on vaikea uskoa todeksi. Se on toisaalta hurskas ja viaton aika, loputtoman rohkea ja kiinnostunut valloittamaan maailman, toisaalta paheellinen ja julma.
"On myös kummallista, että pelkästään ihmistä ei ole rangaistu, vaan myös rikoskumppanieläin on tapettu."
VastaaPoistaIhmisen logiikka nyt ylipäätään ei ole sieltä skarpeimmasta päästä :)
"...ja onhan näitä muuleja, ligereita ja mitä niitä on eli ei se todistettavasti ihan tuntematon harrastus muidenkaan eläinten keskuudessa ole."
Niin no totta tämäkin. Aasi ja hevonen sekä isot kissaeläimet on kuitenkin lajeina ikään kuin samaa ryhmää, toisin kuin esim. lammas ja ihminen.
Zoophiliasta on pitkä artikkeli Wikipediassa.
VastaaPoistahttp://en.wikipedia.org/wiki/Zoophilia_and_the_law
Henkilökohtaisesti ajattelen, että se on äärimmäistä viattomien eläinten hyväksikäyttöä ja julmuutta.
No jopas, saatiin seksiä tähänkin jouluun ;) No juu, vitsit vitseinä. Periaatteessa historiallisessa mielessä kirja voisi kiinnostaa, vaikka hieman etoo jo etukäteen. Riippunee kuitenkin siitä, miten aihetta käsitellään.
VastaaPoistaJostain syystä tuli mieleeni Jorma Salkosalon kirjoittama teos Raiskaaja. Olen lukenut sen joskus aikoja sitten (harmikseni en löytänyt siitä merkintää vanhasta kirjablogistani) ja siinä käsiteltiin myös tabuja rikkovaa seksiä. Muistaakseni menossa mukana oli eläimiä sekä ihmisiä (negrofiliaa kirjassa siis ainakin harjoitettiin). Sairaalla tavalla keihtova kirja.
Linkki kustantamon sivulle jos kiinnostaa:
http://kauppa.myllylahti.fi/epages/Finnet.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/09032009-132232/Products/952-5269-01-9
Elegia, jotenkin tämä on aika kiehtova kirja, vaikka kuvottava. Käräjäpöytäkirjojen luoman tirkistysaukon kautta avautuu yhdenlainen näköala ihmisyyteen. Helposti sitä ajattelee, että ne on joitakin hulluja vaan, jotka tuollaisia asioita tekevät, mutta esim. Suomessa eläimiinsekaantujat olivat lähes aina selvin päin, tolkun ihmisiä kaikin puolin ja ilman muuta rikoshistoriaa. Kirjassa kyllä sukelletaan myös onanoinnin kummituksen ihmemaailmaan.
VastaaPoistaAnna, en taida tähän hätään pystyä tutustumaan aiheeseen tämän syvemmin, sen verran kuvottaa, vaikka yritän suhtautua asiallisesti.
Anu, ihmisen logiikka tosiaan on mitä on, ja toimintaan vaikuttaa monet muut asiat kuin rationaalinen päättely. JA se on kiehtovaa.
Ai niin, Annan kommentista tuli vielä mieleen, että ainakin Suomessa eläimiä myös pidettiin sillä tavalla eri tasoisina, että lehmät ja hevoset olivat oikeastaan aika lähellä ihmistä, sika ja koira taas etäämpänä, ja siksi eläimen kanssa puuhastelleen oli helpompi tunnustaa touhut hevosen kuin koiran kanssa.
VastaaPoistaKirjoitat aiheesta, josta aika vähän puhutaan, vaikka elämässä voi tapahtua melkein mitä tahansa poikkeuksellista, aivan uskomattomia juttuja.
VastaaPoistaKaikista ihmisen elämään liittyvistä aiheista pitääkin voida puhua. Keskustella niistä ja arvioida niitä.
Tekeminen on eri asia kuin puhuminen. Tekeminen on lopullista, se voi olla hyvää ja tavoiteltavaa, mutta se voi olla myös vahingollista.
Taiteessa, jonka tehtävä on luoda aina jotain uutta ja siten laajentaa henkisyyden rajoja, voi tapahtua paitsi hyvää ja näkemystä kohottavia tekijöitä, myös ylilyöntejä, jotka pikemminkin pimittävät kuin laajentavat ihmisen tajuntaa ja tietoisuutta.
Yleensä taiteilija pyrkii töissään löytämään omat rajansa ja ylittämään ne, mutta se tapahtuu aina taiteen, ei ihmisen itsensä ehdoilla.
"Niin no totta tämäkin. Aasi ja hevonen sekä isot kissaeläimet on kuitenkin lajeina ikään kuin samaa ryhmää, toisin kuin esim. lammas ja ihminen."
VastaaPoistaTotta, mutta luulen että sillä on tosiaan vaikutusta että monet eläinlajit eivät ole aktiivisesti kanssakäymisissä toistensa kanssa kuten zoofiliaa ei taideta juurikaan harrastaa villieläinten kanssa...
Ja sitten on tietty koko tämä kuvio että ihmisillä seksi ei ole vain kiimaa ja feromoneja vaan siinä on sosiaalinen puoli mukana. Jos delfiineillä olisi kotieläimiä olisiko niillä myös zoofiliaa?
Liisu, tuo onkin kiinnostavaa mitä sanot: "Taiteen, ei ihmisen ehdoilla. " Mistä ne taiteen ehdot tulevat? Ylilyöntejä tosiaan sattuu, mieleen ensimmäisenä tulee Teemu Mäen kissantappovideo, joka on ajoittain nostattanut keskustelunlaineita. Mitähän olisikaan tapahtunut, jos hän kissan tappamisen sijaan olisi jne.
VastaaPoistaHdcanis, tuon kirjan perusteella tulee myös vaikutelma, että ehkä tottumus on seksissäkin aika tärkeä juttu. Pojat oppivat paimenessa tavan, isommat opettivat pienempiä jne. Sitten tapa jatkui läpi aikuisuuden.
Eläimeen sekaantuminen luokiteltiin rikokseksi, koska siinä meni siemen haaskuun. Kallisarvoinen siemen oli tarkoitettu lisääntymiseen. Kerrottiin kyllä ihmishirviöistä, jotka olivat syntyneet ihmisen ja eläimen seksuaalisen kanssakäymisen tuloksena. Samasta syystä rikollista oli myös onania, homoilu ja keskeytetty yhdyntä, muistaa kirjan lukenut Salme.
VastaaPoistaNiin, sitä ei tämän nykyisen liikakansoituksen keskellä ehkä oikein tajuakaan, miten tärkeä juttu hallintovallalle oli, että kansa sikiää ja hallintokoneistolla on sitten miehiä lähetettäväksi rintamalle tykinruuaksi.
VastaaPoistaYlipäätään minusta tuo "taiteen nimiin" on hyvin hämärä ilmaisu, joka sanoo ... niin, mitä se itseasiassa sanoo? Mitä se väittää?
VastaaPoistaEttä taiteilija saa tehdä aivan mitä tahansa? Että on olemassa Taide joka on ihmistä suurempi? Että taiteilijaa ei sido mikään maallinen (laki)?
Se tarkoittaisi sitä, että autoja kadulla potkiva ja tuhoava voisi sanoa olevansa "ympäristötaiteilija" jonka tekoja ei ohjaa oma tahto vaan Taide joka on häntä suurempi voima.
Taideteos on aina teko. Siitä vastaa teon tekijä, niinkuin muistakin teoista joita ihminen tekee tai jättää tekemättä.
"Mistä ne taiteen ehdot tulevat?"
Minusta ne tulevat sekä tekijästään että yhteisestä maailmastamme.
Niin, sieltähän ne tulevat, mutta eivät mitenkään itsestäänselvästi, vaan asioista käydään kovaakin kiistaa. Aika ajoin syntyy kiivaita keskusteluja joissa taistellaan siitä, että mitä taiteen nimissä saa tehdä. Pienimuotoisesti siitä kiisteltiin täälläkin jokin aika sitten, kun pohdittiin millä tavalla nuortenkirjassa saa seksiä esittää.
VastaaPoistaKyseinen nuortenkirja on kirjoitettu nuorille, mutta kun aikuinen lukee sen, hän lukee sen omasta ajatus- ja kokemusmaailmastaan käsin.
VastaaPoistaSeksuaalisuuteen liittyvillä sanoilla on nuorille aivan toinen merkitysmaailma kuin aikuisella. Uskokaa se. Tiedän sen.
Kun nuori menee ostamaan jätskiä ärrältä, niin iltapäivälehden lööpissä lukee: Tässä on Ruotsin kuninkaan seksikumppani. Viimeinen sana ISOILLA kirjaimilla. Nuoret puhuvat siitä minkä näkevät ja mitä lukevat, mutta heillä on näille sanoille aivan toisenlainen merkitys. Kielellä rakennetaan maailmankuva tai kuva maailmasta.
Ja leikillä: nuori ihminen voi aivan hyvin leikkiä kaverinsa kanssa Ruotsin kuningasta jolla on, kuten lehdessä kerrottiin: seksikumppani. Mutta se ei ole lainkaan sama asia kuin mitä aikuiset elävät tai leikkivät.
Ymmärrän. Mutta tarkoitan, että se on myös kulttuurisesti sovittu asia, että mistä asioista voidaan kirjoittaa ja millä tavalla. Ja se myös vaihtelee aikojen saatossa. Nyt olemme pitkään eläneet sellaista trendiä, joka on johtanut yhä suurempaan avomielisyyteen mitä tulee seksiasioiden esittelyyn. Pidän kuitenkin erittäin todennäköisenä, että trendi vielä vaihtuukin. Nähtäväksi jää elänkö riittävän pitkään nähdäkseni sen käänteen.
VastaaPoistaSeksuaalisessa avomielisyydessämme, käytöksessämme ja toimissamme on liuta sellaisia piirteitä, että meistä jokainen olisi kuolemaantuomittu, jos olisimme eläneet 1600-luvulla. Ja ennen kuolemantuomion täytäntöönpanoa olisimme istuneet jalkapuussa ja olleet kaakinpuuhun kiinnitettynä torilla ruoskittavana, pohtii Salme.
VastaaPoistaTämä "avomielisyys" saattaa todellisuudessa karkottaa lukijoita ja elokuvien katsojia. Se saattaa tulla kannattamattomaksi.
VastaaPoistaTotta. Siltä se vähän vaikuttaa. Vaan voi valita millä mielensä täyttää, aikuinen ainakin voi.
VastaaPoistaNiin, ainakin voi yrittää valita, vaikka joskus epätoivottuja vaikutteita varmaan väksinkin tihkuu suodattimien läpi tajuntaan.
VastaaPoistaMinä jollain pervessillä tavalla ymmärrän noita historian miehiä. Ajatuksissani nämä ovat siis miehiä, en osaa kuvitella naisen ja eläimen aktia. Ja olen ymmärtänyt, että se yhteiselo ja pihan/tilan jakaminen oli ennen toista kuin nyt, vaikka eläinpiha oli erikseen. Niin, ja jos se perus sukuvietti ja halu oli ihmisen sisällä samanlainen kuin nykypäivänä, niin en ihmettele ihmisen käytöstä. Pienen häivähdyksen olen nähnyt siitä, mitä on naisen/seksin kaipuu.
VastaaPoistaKyllä minäkin aloin jollakin tavalla ymmärtää, kun tajusin taustalla olevat mekanismit. Sehän lähti paimenpoikien keskinäisistä touhuista liikkeelle useinkin, muotoutui tavaksi vuosien myötä. Avioliiton myötäkin saattoi tarve silti säilyä, koska oli halu välttää lasten syntymistä. Nämähän olivat muutenkin tolkun miehiä ilman muuta rikoshistoriaa.
VastaaPoistaZoofiliata on käsittääkseni ristiriitaisia tietoja. Toisaalta ajatellaan, että se oli yleistä. Toisaalta sitä pidetään legendojen (esim Leda ja joutsen) ja urbaanilegendojen (Katariina Suuren kuoleman syy) aiheena.
VastaaPoistaMiten on Emmanuel Le Roy Ladurien Montaillou-tutkimus, jossa kerrotaan inkvisiittorien muistiinpanoista? En muista tuollaista mainitun vai sensuroiko Le Roy Ladurie? Katolisilla on rippi, zoofiliaan syylliset taidettiin yleensä polttaa vanhoina aikoina. Tuskin se innosti harrastamaan zoofiliaa.
Usein kannattaa pitää mielessä, että aivan niin kuin meidän aikamme iltapäivälehtien kohu-uutiset myös historian oikeusjutut ja kronikat kertovat poikkeavista yksilöistä, erikoisista tapahtumista. Vai mitä sanoi tämä suomalainen tutkija?
Anna, sain sen käsityksen, että zoofilia oli täällä jokseenkin yleistä, verrattuna esim. homoseksuaalisuuteen, jonka suhteen lähteet lähes tyystin vaikenevat 1600-1700 luvuilla. Tapaukset saattoivat tulla esiin jonkin muun jupakan yhteydessä, ikäänkuin sivutuotteena. Saattoi myös olla niin, että kun tapauksia puitiin käräjille, tieto tällaisesta harrastuksesta levisi, ja niinpä sitä keksivät kokeilla sellaisetkin, joiden päähän se muuten olisi pälkähtänyt.
VastaaPoistaTuo zoofilia (opin Anna Amnellilta tuon uuden termin) oli Suomessa Keskisarjan mukaan hämmästyttävän yleistä, kun taas homoudesta tuomioita tuli harvoin. Eikös siinä ollut joku onnekas haksahdus, ettei täällä rikoslakiin homoutta tullutkaan kuin vasta 1800-luvulla vai miten se oli. Kirsti voinee asian tarkastaa, kun hänellä on se kirja, viestittää Salme.
VastaaPoistaMinusta runsaaseen zoofiliaan tuli kirjassa selitys, ts. pojat ovat poikia. Ja kun tapaukset käräjillä kuulutettiin, saivat harrastusmahdollisuudesta tiedon nekin, jotka eivät sitä olisi itse keksineet. Saattoi myös olla niin, että homoudelle ummistettiin silmät juuri siitä syystä, ettei tieto tällaisesta harrastusmahdollisuudesta leviäisi. Homoutta ei varsinaisesti siinä mielessä edes ollut, kuin miten me nykyään asian ymmärrämme. On virhe tulkita menneisyyttä sellaisella käsiteapparaatilla joka on 1900 luvun luomus. Se mitä jotkut tyypit keksivät vällyjen alla tehdä siinä syöpäläisten nyppimisen lomassa ei niihin aikoihin välttämättä kiinnostanut ketään. Zoofiliajututkin nousivat pintaan joidenkin kuohuttavampien juttujen, esim. maanomistukseen liittyvien kiistojen yhteydessä.
VastaaPoista"Homoutta ei varsinaisesti siinä mielessä edes ollut, kuin miten me nykyään asian ymmärrämme."
VastaaPoistaEnemmistö nykyajan homoista on muodin vuoksi homoja. Perinnöllisiä homoja on vähän, lesboja vielä vähemmän. Koska homoja on vähän, on kova pula partnereista. Lesboista suurin osa on sosiaalisista syistä lesboja, lesboiksi opetettuja, lesboilumuodin innostamia.
Jaa-a, vaikea oikeastaan tietää, että miten paljon se vaikuttaa, että asiasta puhutaan niin paljon. Keskisarjan kirjan lukeneena voisin ajatella, että ehkäpä tällainen tosiaan voi jotain vaikuttaakin. En silti puhuisi lesboksi opetetuista tms.
VastaaPoistaNo huh huh! Täällä näyttäisi olevan zoofilian ja lesbopornon asiantuntijat koolla.
VastaaPoistaFundamentalistiheterot vaikuttavat kiihottuvan alitajuisesti lesbo- tai homoseksifantasioista - kumma kyllä - ja näköjään myös seksuaalinen sekaantuminen eläimiin kiihottaa sekä innostaa. Se on tietenkin eräs tapa kiihottua, elää piilotajuntansa tasolla homoseksifantasioita. Toki tirkistely on myös eräs seksielämän toteuttamismuoto.
Näillä heterofantasioilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä homojen tai lesbojen tai muidenkaan seksuaalivähemmistöjen todellisen ja oikean elämän kanssa. Suurin osa ihmisistä ajattelee lähimmäisistään ensisijaisesti muuta.
Hyvät tiristelijäseksuaalit, surullisinta tässä teidän mielenvellissänne on se, että teette omista fantasioistanne kallokattilassanne sellaisen vellin ja puuron sekoituksen, ettei sitä lusikoi kukaan täydessä ymmärryksessä elävä.
p.s anonyymi: älä nyt viitti heittäytyä täydeksi idiootiksi, pystyt parempaan ihmisyyteen kun oikein ponnistelet – se saattaa olla työlästä, mutta lupaan että se kannattaa.
NN, eihän täällä ole mikään pakko näitä viestejä lukea, jos kauhistuttaa.
VastaaPoistaOi voi, mutta kun on aivan pakko oikaista niitä näkemyksiä jotka edustavat tätä mielen pierukulttuuria. Suolipäästöt alkavat, ja ihme kyllä, aina tämän tietyn asian yhteydessä.
VastaaPoistaNämä mielikaasut haisevat pahalle ja leijuvat raskaana saastuttaen ympäristöä sekä ihmismieliä. Eikö niitä omia mielipierujaan voisi päästellä ihan vain yksityiselämässään, peiton alla lähimpänsä kanssa tai yksinään?
Siinä tapauksessa koeta nähdä sen verran vaivaa, että kerrot mihin nimenomaiseen viestiin ja asiaan mielenpahoituksesi liittyy. Vai onko koko Keskisarjan kirjoittama kirja mielestäsi tällainen ympäristöä saastuttava teos?
VastaaPoistaMielensä pahoittaja en ole, minulla ei ole paha mieli. Samaa ei tietenkään voi sanoa anonyymin mielenpierusta. Se haisee ja pahalle, sisäilma pilaantuu jos avaa ikkunansa. Onneksi on keksitty huoneenraikastimet. Tuonkaltaisten asiattomuuksien luulisi olevan jo loppu homoista ja lesboista puhuttaessa.
VastaaPoista