Muistan pitkään ihmetelleeni, että mikä tekee isä Mitrosta niin suositun julkkiksen. Tämä oli siis sitä aikaa, jolloin hän ei vielä ollut mennyt mukaan politiikkaan ja häntä kutsuttiin isä Mitroksi. Ei ilmestynyt lehteä, eikä tehty viihteellistä keskusteluohjelmaa, jossa hän ei olisi ollut mukana. Etenkin, jos oli pääsiäinen lähellä.
Kerran vähän hätkähdin hänen pikkutuhmia puheitaan jossain televisio-ohjelmassa. Mutta silloin hän laukoi niitä oikeassa ympäristössä, sillä kaikki hänen ympärillään, niin miehet kuin naisetkin, nauroivat riemuissaan. Myös yleisö kannusti taputuksin. Minä vaihdoin kanavaa, mutta minähän olenkin huumorintajuton nipottaja, joka odottaa kirkonmiehiltä ja -naisilta jotain muuta kuin sitä mitä on tarjolla kaikkialla muuallakin.
Mutta nyt hän on poliitikko. Se mikä sopii lauantai-illan viihdeohjelmassa, ei käykään komiteoissa. Mitro ei ehkä tajunnut tätä. Ehkä myös suosion valtavuus oli päässyt vähän hämärtämään arvostelukykyä. Kun on kovin suosittu ja tottunut esiintymään loppukevennyksenä maatalousnaisten illanistujaisissa ja laskuttamaan siitä summan jolla meikäläinen elelee muutaman kuukauden, alkaa ehkä ajatella että on ihan oikeasti aina ja kaikkialla kaikkien ihmisten rakastama.
Olen huomannut, että ihmiset jotka aiemmin pitivät isä Mitroa loistotapauksena, ovat nyt tuohtuneita siitä, että hän seksuaaliahdistelee naisia. Mistä ihmiset saavat tietonsa ahdistelusta? Median kautta. Sen saman median, joka aikaisemmin synnytti positiivisen isä Mitro-ilmiön.
Kumpi median välittämä viesti on lähempänä totuutta. Ja millä perusteella voimme tätä asiaa arvioida, kun emme ole voineet kulkea Mitron mukana kaikissa hänen elämänsä käänteissä, muuten kuin juuri toimittajien välittämien mielikuvien kautta.
Tekstit
Tuttuni kertoi, että kyseinen henkilö esiintyi jossain lääkärien tilaisuudessa ja vihjaili, mitä hänellä olisikaan tarjolla naisille kaavun alla. Olen suoraan sanoen aina ihmetellyt miehen suosiota.
VastaaPoistaVilpitön mies?
VastaaPoistaKansansuosiossa on omat oudot lakinsa. Pappikin saa pettää vaimoaan ja pääsee suosikkipoliitikoksi, mutta pappi ei saa leikitellä sanoilla. Kansan moraali on outo.
VastaaPoistaAnna, ei siinä varmaan ole kansan moraalista kysymys, vaan jostain julkisuuden lainalaisuuksista, joita joku muu varmaan ymmärtää minua paremmin.
VastaaPoistaMerja, mitä tarkoitat?
Heidi, niin olen minäkin ihmetellyt. Mutta niin minä ihmettelen monen muunkin suosiota. Ja omaa epäsuosuosiotani... ;-)
Ajattelee ehkä vaan ääneen, ja on siksi viehättävä? - Tämä on siis silkkaa hyväntahtoista spekulointia. Joskus kauan sitten näin hänet telkasta, ja jäi kyllä vähän mielistelevä jälkimaku.
VastaaPoistaIsä Mitron luonteenpiirteet paljastuvat, sillä välitilassa olo, pappina ja politikkona, vankilassa ja vapaudessa, aiheuttavat hämmennystä. Hän on tulossa ulos viitasta.
VastaaPoistaEikö kannattaisi kysyä ovatko median kertomukset totta lainkaan? Onko niiden pyrkimys se? Mihin ne pyrkivät? Eivätkös ne ole kertomuksia siinä kuin mikä tahansa muukin kerronnanlaji. Minkä tahansa median tarjoama tarina, juttu, sepite, kertomus, satu, draama on lukijalle tehty kertomus. Se harvoin puhuu ”totta” tai edes puolitotuutta henkilöistään.
VastaaPoistaHenkilöitä tarvitaan kaikissa kertomuksissa jotta jokin viesti välittyisi. Henkilöiden avulla saadaan tarinaan ”se jokin”.
Kaikkia mediatarinoita luen tarinoina joista jotkut ovat lähempänä totuutta kuin toiset. Iltapäivälehtien jutut ovat enimmäkseen aika mielikuvituksettomia jorinoita.
Totuutta Isä Mitrosta tuskin löytyy median luomasta tarinasta, nehän ovat mielikuvia joita halutaan synnyttää lukijassa.
Oudoin, ja myös kammottavin, olisi sellainen maailma missä ihmiset eivät kertoisi lainkaan kertomuksia. Kertoessaan niitä edelleen juttu joko paranee tai huononee, riippuu täysin mielikuvituksesta. Siitä mitä jokin hahmo, karaktääri, meissä herättää henkiin.
Selibaatti on ankara vaatimus. Se on varmaankin entistä vaikeampi vaatimus nykyajan yliseksuaalisessa maailmassa. Katolisessa kirkossa kuohuu, sillä pappeja on liian vähän.
VastaaPoistaTietenkin täytyy muistaa, että selibaatissa eläviä on ollut kaikkina aikoina ja on muissakin uskonnoissa ja myös täysin sekulääreissä piireissä. Suhteellisen uusi ilmiö on yliseksuaalisuuteen ja omaan seksuaaliseen yliaktiivisuuteensa kyllästyneet nuoret ja keski-ikäiset naiset.
Viittaan erääseen lukemaani lehtiartikkeliin ja Elizabeth Abbotin laajaan teokseen A history of Celibacy. (Minua on moitittu siitä, että viittaan aukotoriteetteihin ja tutkimuksiin. Mutta jospa sallittaisiin muutkin kuin -musta tuntuu' -kommentit.:))
"Julkisuuden lainalaisuudet" ovat jotakuinkin yhtä kuin kaaosteoria :)
VastaaPoistaJa niin, mielikuvani Isä Mitrosta on aika harmiton. Enkä tiedä onko siihen tullut nyt suuri kupru, saattaisi tulla jos oikeasti tapaisin hänet tai joku kertoisi hiuksia nostattavan jutun hänestä. Tosin tarinan perille meno riippuisi ihan kertojasta, pitäisinkö hänen jakamaansa tarinaa tai tietoa täysin luotettavana.
VastaaPoistaMitro-tarinan kautta varmaan päädytään näihin petiasioihin. Seksiin. Käydään keskustelua toisten ja muiden seksuaalisuudesta ja uskonnon suhteesta siihen elämänpuoleen. Hmmm, toisten seksielämästä on tietty aina helpompaa puhua suulla suuremmalla kuin omastaan.
Anu sanoit: "Julkisuuden lainalaisuudet" ovat jotakuinkin yhtä kuin kaaosteoria :)"
VastaaPoistaVaikuttavat juuri sellaisilta.:)
Merja, aika paljonkin mielistelevä jälkimaku. Ja nyt oli sitten vielä mennyt mielistelemään väärässä paikassa.
VastaaPoistaSalme, miten mahtaa olla, onko hänellä vielä mahdollisuus palata takaisin viittansa suojiin.
Hirlii, nimenomaan on kysymys tarinoista. Ja aikain saatossa se vaihtelee, että millaisia tarinoita kerrotaan. Sitä sopii aina miettiä, kun lehdistä lukee uutisia asioista. Isommistakin asioista kuin tämä.
Anu, epäilemättä.
Lehdistöstä: ensin se nostaa, sitten se kostaa.
VastaaPoistaJa sitten jälleen nostaa, mikäli elämme tarpeeksi pitkään että ehdimme nähdä seuraavankin kierroksen.
VastaaPoistaMuistan Mitron tulemisen useita vuosia sitten. Silloin hänen naamansa näkyi joka tuutissa. Onko hän nyt tehnyt jotain, joka nostaa hänet esille erityisesti?
VastaaPoistaSeuraan kyllä (Suomen) lehtiä lähes päivittäin, mutta olenkohan missannut jotain...
Itse ne mitään suurta Mitro-kiimaa kokenut hänen astuessaan ekoja kertoja julkisuuteen. Ehkä sitä mietin eniten, miksi pappi lähtee politiikkaan ja onko se sopivaa.
Suomessa periaatteessa voisi ajatella olevan, koska kirkkoa ei ole erotettu valtiosta.
Elegia,
VastaaPoistayllättävää kyllä kirkot ottavat paljon enemmän kantaa politiikkaan Amerikassa, jossa valtio ja kirkot ovat täysin erossa.
Amerikkaan muutti uskonsa vuoksi vainottuja 1600-luvulta lähtien, siksi perinne on, että valtio ei saa määräillä kirkkoja tai mitään uskonnollisia instituutioita. Mutta ne ovat hyvin ärhäköitä, jos esimerkiksi uskontoja plkataan. Ne ovat varsinaisia painostusryhmiä.
Suomessa luterilainen kirkko korostaa olevansa koko kansan kirkko, palvelevansa kaikkkia ihmisiä, puoluerajoista ja yhteiskuntaluokista välittämättä. Pappien politikointiin suhtaudutaan varauksella. Virassa olevat papit eivät yleensä liity mihinkään puolueeseen saati sitten ryhdy ehdokkaiksi. Poikkeuksia on.
Mikä lienee ortodoksisen kirkon ja muiden kirkkokuntien kanta kanta? Kristillistä liittoa ei pidetä luterilaisten vaan enemmänkin ns. vapaiden suuntien (helluntalaiset ym) tai joidenkin herätysliikkeiden puolueena.
Muistelen Mitron maininneen haastattelussa, että monet puolueet olisivat halunneet hänet edustajakseen. Olen miettinyt, kuinka iloisia demarit ovat olleet siitä, että hän kenties vastoin ennakko-odotuksia vei paikan EU-parlamentissa. Ehkä jollakulla konkaripoliitikolla olisi ollut siellä painavampaa sanottavaa.
VastaaPoistaMihin mahtaa hänen tiensä viedä tämän pestin loppuessa?
Mielestäni isä Mitron kaltaisia hakkuupölkkyjä tarvitaan peittämään asioita, joista suuren yleisön ei haluta tietävän. Mitroa ennen oli "neekeriukko" Hakkarainen, oli Mauri Pekkarinen, joka sanoi sanan "ryntäät", olivat eduskunnan rintojentuijottelijat, oli Ike tekstiviesteineen, Halla-Aho "viha"kirjoituksineen. Niiden takia kuka tahansa persu voidaan naulata ristille sätkimään vain puoluevalinnan takia. Kenenkään "rikos" ei ole kovin kummoinen, mutta niistä saadaan juttua sivukaupalla lehtiin ja tuntikaupalla radioon sekä televisioon. Raivostuneet matruunat täyttävät netin kommenttipalstat. Ärsyyntynyt patriarkaatti vastaa samalla mitalla ja niin muta lentää.
VastaaPoistaMitrojen takana mm. viedään suomalaisten perustuslaillisia oikeuksia Brysselin pankkiireille. Montako miljardia olemme sitoutuneet antamaan hupulimaille? Ei vastausta. Kukaan ei tiedä. Tai tietäähän joku, vaan ei kerro. Mutta jokainen suomalainen vauvasta vaariin sekä mummoon kyllä tietää, millainen peto on isä Mitro.
Sen sijaan joku kymmeniä miljoonia veronmaksajien rahaa Suomesta ohi verottajan veroparatiiseihin kärräävä herra Lilius pääsee parin palstan pikku-uutisella. Ei häntä tänään enää muista kukaan muu kuin minä.
Saksan ja Ranskan pankeille, huomaa Vanha Erkki ja Suomi on naimissa niiden kanssa. Aika kauan, lyödännkä mitä vetoa? Omatuntoni on puhdas, ruksasin EI kun EU:n liittymisestä äänestettiin. No, tässä sitä on vain sitten elettävä, pakkoavioliitossa ja elätettävä nämä pankkipösilöt ja niiden touhut.
VastaaPoistaHöpöhöpö noille sun matriakkajutuillesi, täällä nyt joka jätkä lainkaan auo päätään kuin nämä muutamat pojat, eihän ne ole miehiä vaan miehen alkuja. Kukas se onkaan Hakkaraisen paras kaveri? Ei mikään sovinisti naistenaurattaja tai heteroseksuaaliaddikti tai machomaskuliini patriarkka. Vaan meidän kaikkien tuntema Pekka.
Minä en maksa kansanedustajan huoraamisia enkä niiden seksipalveluista. Maksan heille siitä että hoitavat työnsä siellä. Ja elleivät hoida hyvin, joutavat muihin hommiin.
Minä en usko mihinkään, mistä mediassa kirjoitetaan. Aina en usko edes omiin juttuihini. Hähää!
VastaaPoistaKoskettamisessa itsessään on jo tulkinnan varaa niin paljon, että aina totuus ei selviä, vaikka näkisit sen omin silmin. Silmätkin valehtelevat, vaikka ne minulle totta puhuisivatkin.
Ei ole totuutta eikä valhetta, on vain kertomuksia, joissa kaikki sekoittuu. Olen samoilla linjoilla Hirliin kanssa.
Elegia, Mitro lienee ahdistellut naisia sopimattomin puhein. Ja nyt minun silmiini tuntuu jatkuvasti osuvan juttuja, joissa Mitron toimintaa kauhistellaan. Viimeksi Anna Kortelainen antoi Turun sanomien kolumnissaan palaa yhden koko kolumnillisen verran. Se sai minut kirjoittamaan tämän postauksen. Onko kirkonmiehen sopiva ottaa osaa politiikkaan? Suomessa luterilainen kikko saa mielestäni vieläkin kantaa taakkaa sen vuoksi, että papit niin innokkaasti osallistuivat AKS:n ja IKL:n toimintaan. Oma kantani on, ettei kirkon työntekijöiden, ei ainakaan pappien kannattaisi osallistua politiikkaan. Niiden pitäisi olla eksperttejä tuonpuoleisten asioiden hoitamisessa. Nämä maanpäälliset jutut hoidetaan vähän eri logiikalla.
VastaaPoistaAnna, ortodoksikirkkohan ei olisi halunnut päästää Mitroa politiikkaan.
Maisakaisa, Mitro tosiaan oli käsittämättömän suosittu. Kaipa hänellä edelleenkin on kannatusta. Nähtäväksi jää, mitä tapahtuu seuraavaksi, en käy arvailemaan.
Vanha Erkki, hyvä ilmaus tuo hakkuupölkky. Ja olen suurin piirtein samaa mieltä, jonkinlaista sumutusta tämä on, ja hyvin sujuu.
Hei Vanha Veera, minäkin ruksasin Ei Eu:lle, mutta laiha lohtuhan se on nyt tässä vaiheessa.
Katja, noinhan se on. Tosiasia kuitenkin lienee, että media meitä vie ja me vikisemme. Taiteilijoiden tehtävä on tietenkin osaltaan yrittää pysyä hereillä, mutta liikaa en luottaisi meihinkään...
Lämpimät kiitokset Vanhalle Veeralle hyvin perustellusta, objektiivisesta, asiassa pysyvästä ja kauniilla suomenkielellä kirjoitetusta vastauskommentista. Pelastit päiväni.
VastaaPoistaMitro Revon suosio alkoi ehkä siitä, että Suomessa on ollut pitkään "sallittua" kirjoittaa lehdissä (vain) ortodoksisesta kirkosta juhlapyhien aikaan, ja Mitro Repo on ollut aina ystävällinen ja leppoisa hahmo kirkkonsa edustajana.
VastaaPoistaVaikuttaisi siltä, että nykyään pidetään pahimpana käytöksenä sitä, että joku lähettää tekstiviestejä naisille, sanoo jotain sopimatonta naisille, vihjailee. Naisparkoja suojellaan miehiltä, ja samalla aikaa lehdet ovat täynnä avioerouutisia, 'rakkaiden' vaihtumisia, joissa naiset ovat aktiivisesti mukana.
Tuntuisi oikeastaan huvittavalta - jos ei olisi niin ikävää - että tämän yhden miehen pelkistä sanoista ja vihjauksista tehdään suuri skandaali, ja toisten konkreettiset teot samalta alalta näyttävät tuottavan suorastaan kunniaa. Naisillekin toisen naisen aviomiehen nappaaminen näyttää tuovan mainetta ja etenemistä uralla.
Anna Amnell oivalsi hyvin Mitro Revon suosion synnyn.Hän on tosiaan ollut eräänlainen "Mr ortodoksikirkko", jolta sai milloin tahansa myhäilevän, ketään loukkaamattoman haastattelun.
VastaaPoistaRevon tunki likasankoon tämä uusi käytäntö, josta on tullut lähes: jos jossain tilaisuudessa tuhannesta kuulijasta yksi katsoo puhujan häväisseen hänen seksuaali-identiteettiään, on syytä heti tehdä rikosilmoitus lähimmälle poliisiasemalle ja antaa haastattelu lähimmälle iltapäivälehden toimittajalle. Siitä se lähtee.
Muistellaan vaikka tätä:
http://blogit.sanomalehtimedia.fi/rinkinen/2011/10/27/rynnas-rynnas-ryntaat/
Mauri Pekkarinen kiinnitti pudonneen mikrofonin naispuhujan rintaan ja sanoi ääneen "ryntäät". Eräs kuulijoista, joka tarvitsi välttämättä ääniä seuraavissa kuntavaaleissa teki asiasta valtakunnallisen pääuutisen.
Tulos: kaikki muistavat ensi vaaleissa Mauri Pekkarisen, mutta vain harvat hänen suuren rikoksensa ilmiantajan. Yle leaks ja Uutisvuoto ovat jaksaneet irviä asiasta vielä viikkoja tapahtuman jälkeen. Tulos: lisää ääniä ropisee Maurin säkkiin. Tavallinen suomalainen inhoaa omaa etuaan ajavia juudaksia.
Anna totesi, että nyt naisparkoja suojellaan miehiltä. Varmaan niinkin, mutta jos yhtään perehtyy viime aikojen "kikkelikohuihin" on taustalla yleensä aina joku hyötyä etsivä nainen. Johanna "Tuksu" Tukiainen halusi julkisuuteen ja pääsi sinne - ihmisparka. Rasisteja ja vihapuhujia jahdataan yötä päivää, jotta joku hyvä tuttu saisi kovapalkkaisen toimen ajatuspoliisina.
Uskallan ennustaa, että noin kolmen kuukauden kuluttua tällaiset kohut vähenevät ratkaisevasti. Vuoden kuluttua nykyistä käytäntöä ihmetellään ja paheksutaan syvästi.
Vanha Erkki,
VastaaPoistapelastinpa tai en - vaan ihan vilpittömästi: sinähän et kuulu lainkaan näihin pikkupoikiin ja ajattelen niin ettet siksi voi millään sanoa että kaikkia miehiä matriarkka talloo jalkoihinsa. Kyllä oman kikkelinsä julkiset esittelyt jäävät yleensä jo jossain iässä.
"Tavallinen suomalainen inhoaa omaa etuaan ajavia juudaksia."
Taivaan tosi, mutta ehkä sellainen pikkujuudas saattaa asua jokaisen sydämessä, mutta se ratkaisee antaako sille valtaa.
Lisäys kommenttini toiseen kappaleeseen. Pitää olla ... ,josta on tullut lähes laki:
VastaaPoistaVanha Veera taisi nyt muistaa väärin sanoessaan: "ettet siksi voi millään sanoa että kaikkia miehiä matriarkka talloo jalkoihinsa." Olet kyllä tavallaan oikeassa, sillä itse asiassa sanoin näin: "Raivostuneet matruunat täyttävät netin kommenttipalstat."
VastaaPoistaTälle lausahdukselle on olemassa hiukan katettakin. Olen mukana ei-akateemisessa työryhmässä, joka selvittelee nettikeskustelujen dynamiikkaa. Eräänä tutkittavana oli muuan päätoimittaja, jonka yksi ainoa mielipide herätti kuukausia kestäneen nettimyrskyn, josta ei tappouhkauksiakaan puuttunut. Myös lehdistö ja yle osallistuivat innokkaasti. Laskimme, että päätoimittaja sai 8709 hänen mielipidettään vastustavaa nettikommenttia, joista runsaat 8500 oli naisten tai ainakin naisellisin nimimerkein esiintyvien ihmisten kirjoittamia. Päätoimittajan oikeutta lausua vapaasti mielipiteensä Suomi-nimisessä valtiossa kannatti 560 kommentoijaa ja heistä runsaat 500 oli miehiä.
En siis halua koskaan lausua, että matriarkat "talloisivat jalkoihinsa kaikki miehet." Itse käytin sanontaa "matruuna", jolla jo lapsuudessani kauan sitten tarkoitettiin mielipiteensä voimakkaasti esittävää vahvaa naista.
Kirstille sellaiset terveiset, että itse en myöskään kannata pappien osallistumista politiikkaan. Tiukasti jotakin aatetta ajava pappi ei millään voi olla tasapuolinen seurakuntalaisiaan kohtaan. Siinä tehdään helposti Jumalastakin demari tai kokoomuslainen.
Siitä on todella kauan kun olen viimeksi kuullut sanan matroona, tai matruuna. Mutta siis olen tunnistavinani tyypin. Toisaalta minulla on käsitys, että on myös vähän vastaavia mieshenkilöitä, jotka osallistuvat omiin nettikeskusteluihinsa vastaavalla voluumilla. Tosin minä en ole koskaan onnekseni joutunut tilanteeseen, jossa olisi pitänyt laskea kommenttien määrää. Voi tietysti olla, että naiset dominoivat, koska ovat verbaalisesti miehiä vähän sutjakampia.
VastaaPoistaJa mitä Mauri Pekkariseen tulee, niin sehän on sitten hyvä, että tulee ääniä, sillä mielestäni hän on ne kyllä ansainnut. Tämä ihan siitä riippumatta, etten itse suin surminkaan koskaan äänestäisi keskustaa.
Hei, Kirsti!
VastaaPoistaJuu, matruuna ja matroona ovat tosiaan melko vähällä käytöllä nykyisin. Lapsuudessani sillä tarkoitettiin (meidän pitäjässä) äänekästä, kaikkitietävää, yleensä isokokoista naista, jolla oli jonkin verran omaisuutta. Vähän siis kuin patruunan naispuolinen vastine, vain sillä erolla, että saadakseen patruuna-arvon miehen piti olla tosi rikas.
Oli myös toinen matruunatyyppi, monen lapsen äiti, joka piti kurissa niin omat kuin naapurinkin pennut. He puhuivat vähän, mutta aina asiaa. Heitä kunnioitettiin ja heiltä käytiin kysymässä neuvoa.
Miehet, jotka osallistuvat nettikeskusteluihin paita auki ja kita savuten ovat omassa kielenkäytössäni vöyhäkkeitä.
En jaksa uskoa, että naiset kirjoittelisivat miehiä enemmän nettikommentteja. Vilkaisepa vaikka Uuden Suomen keskustelupalstaa, kyllä siellä miehillä on hienoinen ylivoima kirjoitusten määrässä, ainakin noin pinnalta katsoen. Sinun blogissasi naiset ovat ymmärrettävästi enemmistönä. Joskus tunnenkin olevani täällä vain yksinäinen, haipuva huuto erämaassa.
Mutta siitä minulla on pitävät todisteet, että ammattimaiset itsensäpahoittajat ovat enimmäkseen naisia. Heidän rangaistusasteikkonsa viisari kolahtaa aina tappiin kun he törmäävät mielipiteeseen, joka on ratkaisevasti erilainen kuin heidän omansa. Ja kun he panevat raskaan tykistönsä liikkeelle, tulevat aatesiskot mukaan. Kun jokainen (eri nimimerkillä) on esittänyt kymmenkunta kertaa vihansa väärää ajatusta kohtaan, kokonaisuus näyttää siltä, kuin "kaikki naiset" olisivat samaa mieltä. Tosiasiassa mielensäpahoittajien ydinjoukko on aika suppea.
Hmm... toivottavasti et nyt käsittänyt tuota "tappia" väärin. Tarkoitin siis monissa mittareissa olevaa rajoitinta, joka estää osoitinta (viisaria)menemästä ympäri.
"Laskimme, että päätoimittaja sai 8709 hänen mielipidettään vastustavaa nettikommenttia, joista runsaat 8500 oli naisten tai ainakin naisellisin nimimerkein esiintyvien ihmisten kirjoittamia. Päätoimittajan oikeutta lausua vapaasti mielipiteensä Suomi-nimisessä valtiossa kannatti 560 kommentoijaa ja heistä runsaat 500 oli miehiä."
VastaaPoistaNimimerkeistä ei voi olla 100%:n varma keitä ja mitä ovat, ja samalla ihmisellä voi olla useita nimiä verkossa. Huomaan kyllä ettei tutkimuksenne kovin ammattimainen ole, jos tulos on noin mustavalkoinen ja ilmeisen salainen, kun et maininnut kuka sen teki ja mistä keskustelusta yms.
Netti ei ole Suomi-niminen valtio, verkkomaailma ei ole valtio lainkaan. Esim. suurella enemmistöllä suomalaisista ei ole Face-Book -profiilia, ja osalla on siellä mm useita profiileja eri nimillä. Sekään ei ole valtio tai koko kansan ääni.
No, tiedänpä sen, että oikeita tutkimuksia tehdään, koko ajan ja useita tästä verkkomaailmasta.
P.S Teillä vaikuttaisi, Vanha Erkki ja Kirsti, olevan aika stereotyyppinen käsitys miehestä ja naisesta. Tunnen hyvin puheliaita miehiä ja hiljaisia naisia sekä päinvastoin.
Veera osuu epäilyissään oikeaan. Työryhmämme ei tee tieteellistä tutkimusta, vaikka porukassa pari tohtoria onkin. Kyse on kai eräänlaisesta tiedollisesta hauskanpidosta. Koska emme ole riippuvaisia rahoittajista tai tieteellisistä auktoriteeteista voimme kaikessa rauhassa vaihtaa näkökulmaa saadaksemme selville, mitä tämä tai tuo muutos vaikuttaa tuloksiin. Saamamme tulokset eivät ehkä ole kovin ammattimaisia, mutta kyllä ne ammattikäyttöön silti menevät. Kyseessä on jo puhtaasti kaupallisesti ajatellen erittäin mielenkiintoinen alue.
VastaaPoistaNetti ei tietenkään ole koko Suomi, mutta yhdessä muun median kanssa se muodostaa tietynlaisen mielipideilmaston, joka kyllä vaikuttaa Valtioon nimeltä Suomi. Tänään esimerkiksi julkistettiin hovioikeuden päätös kansanedustaja James Hirvisaaren sananvapauden rajoista. Sananvapaus ei enää ole virtuaalia, se kuuluu länsimaisiin perusoikeuksiin. Joku minua viisaampi on sanonut, että valtio, jossa on sananvapaus, ei voi olla läpeensä mätä, mutta jos sananvapautta ei ole, valtio on taatusti mätä.
Tiedän toki, että nettimaailmasta tehdään aivan oikeaa tieteellistä tutkimusta. Tämä tosiasia mielestäni osoittaa, että netillä on kuin onkin tietty vaikutus Suomi-nimisen valtion arkielämään.
Mitä tulee Kirstin ja minun vanhoillisuuteen nais-miesasiassa taidat olla oikeassa. Me teologit olemme hiukan stereotyyppisiä. Minä ainakin uskon (Kirstistä en tiedä), että miehillä ja naisilla on tiettyjä biologisia eroja, jotka yleensä on mahdollista havaita yhdellä silmäyksellä.
Hiljaisia ja puheliaita on toki kummankin, tai nykyisin kai on korrektia sanoa - kaikkien sukupuolten edustajien keskuudessa. Myöskään älynlahjat, ruumiinvoimat jne eivät välttämättä liity sukupuoleen, ikään, rotuun, silmien väriin jne. jne. jne.
Nettimöykkääjiä ja mielensäpahoittajia löytyy kyllä kaikista sukupuolista vaikka toimintatavat ja aiheet vaihtelevatkin (ja "minä haluan tulkita tämän pahasti"-ajattelu tuntuu kyllä olevan enemmän naisten heiniä). Ja tolkun immeisiä löytyy toki sukupuolesta riippumatta mutta niiden mietteet eivät pääse otsikoihin. "Naiset eivät välitä Audi-miehen puheista!" ei myy iltapäivälehtiä.
VastaaPoistaMitro Revon suosion syistä samoilla linjoilla, ortodoksinen kirkko on ollut yksi sallituista media-aiheista ja isä Mitro on ollut hyvin haastateltava henkilö. Mutta joo, ei kannata liikaa luottaa median myönteisyyteen, ja kirkonmiesten ja -naisten sukupuolielämä on ollut tarinoinnin kohteena jo Decameronen ja Canterburyn tarinoiden ajalta lähtien ja kauemminkin (tämä tietämättä mitään yksittäisen kyseessä olevan henkilön seikkailuista, mutta olen tottunut suhtautumaan noihin tarinoihin aika kyynisesti).
Muuten olen sitä mieltä että kunnon ihmisten ylipäänsä kannattaa pysyä erossa politiikasta, se tuntuu korruptoivan kaiken mihin koskettaa...
Äh, muistin minua viisaamman sitaatin väärin. Näin se pitää olla: "Niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus".
VastaaPoistaTämmöistä se sitten on. Kun olen alle kouluikäisestä asti taistellut sitä vastaan, että minut nähdään ensisijaisesti sukupuolena ja sitten vasta persoonana, saankin viisikymppisenä oman blogini kommenttiboxissa kuulla, että minulla itselläni on stereotyyppinen käsitys sukupuolista ja siis ilmeisesti arvioin ihmisiä ensisijaisesti sukupuolen ja vasta toissijaisesti persoonan perusteella. Mitä tässä nyt voi sanoa, miten voisin puolustautua, en kai mitenkään. Mutta mitä sukupuoliin muuten tulee, niin olen jo aikapäiviä sitten tullut siihen tulokseen, että niitä täytyy olla enemmän kuin kaksi. Aina kun menen johonkin naisille suunnattuun tilaisuuteen ja kuuntelen kun siellä kerrotaan millaisia me naiset olemme ja annetaan meikkausvinkkejä ja muotivinkkejä ym, joudun toteamaan, etten selvästikään ole nainen. Mikä sitten olen, kun en mieheksikään itseäni laske, enkä oikein neutriksikaan.
VastaaPoistaHdcanis on kyllä oikeassa, että jostain syystä pappien paheet ovat ilmeisesti aina kiehtoneet ihmismieliä. Mitä politiikkaan tulee, niin jonkunhan on sekin homma hoidettava niin kauan kuin demokratiassa eletään.
Varmaan fiksuna miehenä, Vanha Erkki, tiedät myös sen että absoluuttista vapautta ei ole kenelläkään, eikä etenkään sananvapaudessa. Ei edes teologeilla.
VastaaPoistaPaljon synnytetään pelkkää mieliharmia ja muita ikäviä tunteita verkkomaailmassa, ja useimmiten heikkojen vuorovaikutustaitojen ja väärinymmärrysten johdosta. Oikeudelliset riidat selvittää tarvittaessa oikeuslaitos. Onneksi elämme oikeusvaltiossa.
Kunnianloukkauksesta on olemassa sääntöjä ja ohjeistuksia, mutta ne on laadittu oikeuslaitoksessa työskentelevien ihmisten työtä varten, koska he ratkaisevat onko jonkun kunniaa todella loukattu, loattu tai maine pilattu. Oikeuslaitos ratkaisee riidan ja siihen on tyytyminen.
Yksityinen ihminen ei voi syyttää toista/toisia kunnianloukkauksesta tai rajoittaa toisen ihmisen sanan- tai ilmaisunvapautta, vaikka kumpaankin syyllistytään. Usein. Siitä on tullut verkkomaailman kirjoittamaton laki, eikä näin ollen hirveästi edistä sananvapautta vaan päinvastoin. Tästä on mm joitain tutkimuksia jo olemassa, että verkkomaailma luo myös totalitarismia ja synnyttää tätä vihapuhetta. Ihminen on aika keskeneräinen olento suhteessa toisiinsa, opittavaa on paljon.
Oman mielenrauhansa vuoksi monet eivät päästä blogiinsa kuin heidät jotka tuntevat läpikotaisin. Se on ymmärrettävää, mutta ei ole sananvapauden toteuttamista kuten erheellisesti luullaan. Todellinen sananvapaus kun ei ole sitä, että vain minä valitsen mitkä ovat ”oikeita ja hyviä” ajatuksia. Tässäpä se kipupiste sitten on. Sananvapauden toteuttaminen on vaikeata, ja monille ihmisille. Se kun on yhtä ehdollinen kuin muutkin ns. vapaudet. Siinä missä toisen/toisten oikeudet alkavat, ne omat päättyvät. Ajatella saa mitä tahansa, mutta kannattaa ajatella loppuun asti ennen kuin sanoo tai julkaisee sen mitä nyt julkaisee.
Sukupuolesta:
No sitten erehdyin Kirsti tai sitten erehtyi vanha Erkki, mistä tästä nyt tietää...
"Nettimöykkääjiä ja mielensäpahoittajia löytyy kyllä kaikista sukupuolista vaikka toimintatavat ja aiheet vaihtelevatkin", sanoi hdcanis ja on takuulla oikeassa.
VastaaPoistaEn ole ikinä väittänyt (kuinka voisinkaan), että vain matroonat pauhaavat netissä. Toin vain aiemmin esiin erään esimerkin siitä, mitä tapahtui, kun julkisuuteen pumpattiin tietyllä tavalla ajattelevien naisten mieliä kuohuttanut lause.
Päinvastainen tapaus oli se, kun Kaarina Hazard ihasteli huumeisiin sortuneen, rammaksi hakatun ja elämänhalunsa menettäneen miespuolisen kansanedustajan Tony Halmeen itsemurhaa sanomalla, että "älysi sentään lähteä."
Hazardin kolumni sai miespuoliset itsensäpahoittajat liikkeelle tuhatpäisin laumoin. Kirjasimme yli 6000 Hazardia arvostelevaa miehistä mielipidettä, joukossa muutama melko rajukin. Arvostelun yleinen linja lähti ikiaikaisesta tavasta, jonka mukaan vainajaa ei saa pilkata tai häväistä niin kauan, kuin hän on vielä lämmin ja hautaamatta. Moni muisti, että Kekkos-pilkkakin käynnistyi vasta sitten, kun mies oli tukevasti kivipaaden alla.
Monet naiskommentoijat taas näkivät Hazardin lauseissa vain hauskaa ironiaa, josta ei kenenkään pitäisi ottaa nokkiinsa.
Atlas Saarikosken blogistinuraa on ollut mielenkiintoista seurata. Hän osasi provosoida ja sai helposti miespuoliset kommentoijat satamäärin liikkeelle. Kun mielensäpahoittajat vihdoin älysivät, että Atlakselle maksetaan nettiosumien mukaan kommentit harvenivat. Nyt Atlaksen on vaikea keksiä riittävän kovia paukkuja saadakseen äijälaumat sättimään itseään. Hänet mielletään puhtaasti kaupalliseksi, ei ideologiseksi tuotteeksi, aivan kuin Sofi Oksanenkin.
Huomaan Vanhan Veeran pohdiskelleen samoja asioita kuin itsekin. Johtopäätöksetkin ovat osittain samoja.
VastaaPoistaItse en kylläkään pidä yksittäisen bloginpitäjän toimia sananvapausasioina. Kaikkihan ovat virtuaalissa vapaaehtoisesti ja jos joku ei halua palstallaan julkaista omasta mielestään epämieluisia asioita niin so what? Jokainen voi valita seuransa myös netissä. Oikeassa elämässäkin aniharva esim. avioituu henkilön kanssa, joka on joka asiasta eri mieltä.
Veeran loppulausen voisi kiinnittää pysyvästi jokaisen blogin vasempaan yläreunaan. Moni ei kerta kakkiaan tajua, että kerran verkkoon tullut sana pysyy siellä aina verkon lopulliseen kaatumiseen saakka.
Kiersti hei! Ethän ota nokkiisi, vaikka nyt keskustelenkin Veeran kanssa sinun ikiomassa blogissasi?
En pahastu. Mukava vain, kun löysitte yhteisen sävelen. Ehkä voisin ryhtyä pitämään täällä treffipalstaa. Sen teenkin heti kun keksin kuinka voisin rahastaa teitä.
VastaaPoistaNyt minun on pakko lainata itseäni: "Mielestäni isä Mitron kaltaisia hakkuupölkkyjä tarvitaan peittämään asioita, joista suuren yleisön ei haluta tietävän."
VastaaPoistaKatsoin äsken Iltalehden nettiteeveestä Sauli Niinistön haastattelun, jossa hän kertoi "yrittäneensä ottaa selvän" Suomen sitoumuksista EU:n kriisirahastoissa. Hänen mukaansa Suomi on jo sitoutunut panemaan likoon 14 miljardia väliaikaiseen vakausrahastoon ja pysyvään rahastoon on tarkoitus laittaa 12 miljardia lisää. Siis yhteensä 26 tuhatta miljardia euroa. Päälle tulee sitten 3,8 tuhatta miljoonaa euroa, jotka Suomen pankki panee menemään IMF:n pohjattomaan kaivoon. Ben Zyzskovits sanoi uutisissa silmät kirkkaina, ettei tappion vaaraa ole...
Siis kaiken kaikkiaan 30 tuhatta miljoonaa euroa! Eikös se ole yli puolet Suomen valtion budjetista? Tiesitkö sinä, rakas lukijani tästä? Sinä ja minähän ne miljardit viime kädessä maksamme. Ei ihme, että isä Mitroilla ja James Hirvisaarilla on nyt kova kysyntä.
Suokaa kaikki ihmiset - ennenkaikkea Kirsti - anteeksi, että olen tänään tunkenut niin paljon tekstiäni tänne. Nyrjäytin nilkkani, enkä voi olla ulkona potkimassa mummoja ja kapakkaan on porttikielto.
ps. Kirsti, yritetään löytää treffipalstan perustamiseen sinulle tuottoisa ratkaisu. Muutama idea muhii jo mielessäni...
On aikoihin eletty, kun Niinistöstä on tullut köyhän rahvaan ainoa puolustaja, mutta niin on tainnut käydä.
VastaaPoistaKirjoittamisen runsautta ei kannata pyydellä anteeksi, sitähän tänne mahtuu vaikka kuinka. Välillä vain olen huolissani,että onko tämä riittävän arvokas paikka kaikelle sille ajattelulle jota täällä ilmituodaan.
Kaikki rahastusvinkit otan kiitollisuudella vastaan.
Eilen illalla myös Soini esitteli US:n blogissaan suomalaisten velkalaskelmia. Hänen mukaansa minimitaakkamme on 35 miljardia, joka tekee 24 000 euroa jokaista veroa maksavaa kohti. Maksimissaan takuut voivat olla jopa 75 miljardia. Siihen päälle vielä vanha valtionvelka 80 miljardia euroa.
VastaaPoistaTarvitaan vielä monta Mitroa, ennen kuin nämä asiat kokonaan unohtuvat.
Monta nitroa, niitä tarvitaan - täytyykin käydä uusimassa resepti kun syän ei kestä noita lukuja, ja pitäisi pysyä hengissä, ettei muut joutuis maksamaan minunkin osuuttani. Vaikken velkaa ole ottanutkaan, vapaaehtoisesti. Näin sitä vaan joutuu pakkoavioliittoon, ja kaverin kanssa jota ei koskaan näe.
VastaaPoistaOi voi, treffipalsta, sitäkään ei enää sydämeni kestä, voi voi. Eikö niitä ole jo ihan riittävästi? Nyt menen keittämään iltapäiväkaffet. Kiitos rupattelusta.
Tämä onkin korkeakirjallinen treffipalsta, niistä on pula.
VastaaPoistaVai alkaa Veerukalla pumppu reistata. Sittenhän meitä on kaksi! Nitro, ei Mitro, on yhteinen kohtalomme.
VastaaPoistaVastaan kiitoksiin kiitoksilla: olipa harvinaisen rattoisaa rupatella kanssasi. Ehkä löydämme joskus jatkossakin yhteisen puheenaiheen. Ken suihkauttelee nitroa, näkee.
Kirsti on oikeassa. Korkeakirjallisista treffipalstoista on suorastaan huutava pula.
Kirjoitellaan.
No huh, taidan sit olla ihan väärässä seurassa jos kyse on korkeakirjallisuudeta. Mutta sanon sen hetitässänyt: jos alat yhtään, Kirsti, bisnestää tätä niin sen jälkeen menetät kyllä kaiken tulevan, josta en kerrokaan (olen vähän noita).
VastaaPoistaTäällä on kiva kun voi satunnaisesti tapailla, ketä tahtoo. Se on korkeimmissa käsissä nämä tämmöiset asiat, joten varoituksen sana on nyt paikallaan.
Vanha Erkki, ei aina tiedä itkisi vaiko nauraisi, mutta sydämestään kannattaa pitää hyvä huoli. Kirjoitellaan.
Veera, nauru ja itku tekevät molemmat sydämelle hyvää. Pahinta on tunteiden - ja muunkin pihtaaminen. Kuten me teologit (Kirsti ja minä) hyvin tiedämme, Pyhä Pietari ei portillaan kysy, paljonko mammonaa tai muuta sait haalituksi kasaan vaan paljonko annoit eläessäsi muille. Tieto on peräisin luotettavista lähteistä. Kts. vaikka Dorren-Zeitzler: Geld im Himmel, Luther-Verlag, Berlin 1912, s. 567. Opiskellessani Bernin jesuiittaopistossa kauan sitten tuo kirja kuului tärkeimpiin ja se oli osattava lähes ulkoa.
VastaaPoistaEn usko hetkeäkään, että Kirsti alkaa täällä bisnestää. Noidille treffipalstat ovat tarpeettomia. Jos kohtalo määrää tapaamme Veeran kanssa jonakin ilta Oulun Arinassa ja se on sitten menoa.
Vanha Veera muistuttaa siitä miten kaita on kirjailijan tie. Ei saisi ruikuttaa valtiolta apurahoja, koska sellainen on loismaista. Ei saa kalastaa viihteellä massojen suosiota, se on huoraamista, ja nyt ei saisi blogillakaan rahastaa, vaikka tämä on jo muodostunut ainoaksi toivokseni tämän nykyisen käsittämättömän ansaintalogiikan aikakaudella.No ei ihme että meillä Erkin kanssa synkkaa, olen ollut kiinnostunut jesuiittojen kasvatusajattelusta. Se on tuottanutErkin lisäksi monia muitakin tähtiä, Castro ja Stalinkin muistaakseni ovat käyneet jesuiittojen kouluja. Paljonko elämässämme annamme muille, on tärkeä asia pohdittavaksi näinä aikoina, kun Kataisen ja Urpilaisen avulla saamme pian antaa niin paljon, että jos ei ole autuus taattu loppuiäksi, niin onpa kummallista.
VastaaPoistaHei Kirsti! Kiva kun mainitsit hyvät kaverini, mutta ainakin Stalinin koulutuksen suhteen olet väärässä. Hän ei kuulunut edustamaani veljeskuntaan vaan oli lempeän ortodoksikirkon tuote. Vanha kunnon Ior kävi ensin nelivuotisen Gorin hengelliseen kouluun, jossa hän oli koulun parhaita oppilaita.
VastaaPoistaValmistuttuaan koulusta 1894 Stalin siirtyi Tbilisin hengellisen seminaarin joka teki hänestä ateistin jo ensimmäisenä opiskeluvuotena. Myös suomalanen pappiskoulutus on sivumennen sanoen tuottanut ison joukon ateisteja.
Castron taustaa en tunne, mutta kieltämättä hänessäkin on jotain papillista.
Mielestäni teit hiukan hätäiset johtopäätökset Vanhan Veeran kirjoituksesta. En hetkeäkään usko, että hän vaatisi sinua "huoraamaan" edes kirjallisesti. Veera ainoastaan nätisti pyysi, ettei blogiisi tulisi osioita, joihin päästäkseen olisi maksettava rahaa.
Suo anteeksi, mutta nyt on pakko muistuttaa sinua hyvin tuntemasi kirkkoisä Vittorio Vinzenzon (1711-1781) maailmankuulusta ohjeesta koulutuksensa alussa oleville jesuiitoille: "Puhu muista ihmisistä kuin haluaisit itsestäsi puhuttavan."
Tarkoitin, että Veera kommentillaan muistutti minua näistä kirjailijan elämän lainalaisuuksista, eli että kaikenlaisia vaatimuksia meihin kohdistuu ja kun yhdelle kumartaa, niin toiselle pyllistää. Oletko ihan varma siitä, ettei jesuiitoilla olisi jossain vaiheessa ollut sormia pelissä Stalinin suhteen? Luulen katsoneeni jonkin dokumentin, jossa olisi jotenkin vihjattu siihen suuntaan, mutta ehkä ymmärsin tai muistan väärin. Veri tosiaan punnitaan erilaisissa teologisissa oppilaitoksissa. Erityisesti historiallis-kriittinen metodi on tuottanut paljon uskossaan haaksirikkoutuneita. Siksi onkin kiinnostava lukea paavin kirjaa Jeesus Nasaretilaisesta, siinä hän yhdistää hengellisen pohdinnan ja historiallis-kriittisen metodin, luen sitä kuin jännityskertomusta.
VastaaPoistaJoseph Ratzingerin teos "Jesus von Nazareth" on todella lukemisen arvoinen. Sain sen heti tuoreeltaan vuonna 2006 nimmarilla varustettuna. Tutuille Joseph on vain "Big J". Itse hän merkitsee terveistensä alle vain ison J-kirjaimen.
VastaaPoistaIson J:n oivallus Jeesuksesta on kyllä jesuiittaopin kristallinkirkas sovellus. Kuten Kirsti hyvin tietää J ilmoittaa, ettei Jeesus tuonut maailmaan rauhaa eikä hyvinvointia vaan Jumalan. Näin hän kiepauttaa harteiltaan ikävät kysymykset siitä, kuinka Jeesus ja hänen Isänsä voivat sallia sodat ja muut julmuudet, köyhyyden, sairaudet jne. Kirjan teksti näyttää äkkiä katsoen historiallis-kriittiseltä, mutta jos metodi johtaa umpikujaan, vetäistään haava umpeen uskon laastarilla. Mutta fiksusti, äärettömän fiksusti.
Jos Big J eläisi keskiajalla hän olisi ollut ennen paaviksi ylenemistään pääinkvisiittori, joka myhäillen katselisi syntisten käristymistä roviolla.
Maallisemmille lukijoille tiedoksi, että J:n kirja on suomennettu jo 2008. Hiukan siinä alkuperäiset saksankieliset hienoudet kärsivät, mutta J:n käsitykset käyvät kyllä hyvin ilmi. J on varsin tuottelias kirjailija. Muistaakseni hän on julkaissut yli kolmekymmentä kirjaa.
Kirsti epäilee, että jesuiitoilla oli jotain tekemistä Stalinin kanssa. Sanoisin mieluummin näin: maailmassa on vain harvoja todella tärkeitä asioita, joissa mainitun veljestön jäsenillä ei olisi jotain tekemistä.
Itse asiassa paavi ei taida väittää kirjaansa historiallis-kriittiseksi, se vain hyödyntää tuota metodia, mutta pohjimmiltaan kysymys on hänen henkilökohtaisesta "Herran kasvojen etsinnästään". Ylipäätään kun puhumme kirkosta, niin se "uskon laastari" on aika keskeinen asia, koska ilman sitä ei alunperinkään olisi syntynyt minkäänlaista kirkkoa, eikä kirjoitettu ensimmäistäkään kirjaa Jeesuksesta.
VastaaPoistaTotta, Iso J ei väitä mitään eikä pakota ketään uskomaan laillaan. Tieteellisen näköinen metodi kuitenkin vaikuttaa lukijaan alitajuisesti.
VastaaPoistaOlit muuten oikeassa Castron suhteen. Hän kävi nuorena jesuiittain ylläpitämää koulua. Tosin sillä ei tarvitse olla suurtakaan merkitystä koulukkaan ajatteluun. Asia, jonka moni kuuluisuus näyttää jesuiittakouluista omaksuneen, on jatkuvan opiskelun tärkeys ja vastaan tulevien asioiden kyseenalaistaminen. No, kyse on perimmältään samasta asiasta.
Itse tunnen erään veljen, jolla on kolme tohtorinhattua. Eikä hän ole vielä mitenkään iällä.
Niille lukijoille, jotka herkeämättömällä mielenkiinnolla seuraavat tätä keskustelua kerron, että sanonta ”Tarkoitus pyhittää keinot” ei ole jesuiittojen tunnuslause, vaikka niin yleisesti luullaan. Oikea tunnuslause on "Ad maiorem Dei gloriam" eli Jumalan suuremmaksi kunniaksi.
VastaaPoistaTämä lause muistaen on myös helpompi käsittää, miksi Iso J kirjoittaa kuten kirjoittaa.
Kyllä täällä varmasti parveilee iso joukko ihmisiä, jotka aamusta iltaan pohtivat liittyäkö johonkin kirkkokuntaan vai erotako sellaisesta.
VastaaPoistaTarkoitus pyhittää keinot -lause on myös ymmärretty vähän nurinkurisesti, ja se on kyllä ollut käytössä jesuiitoillakin, joskaan ei ehkä heidän keksimänsä. Alunperin ajatus on ollut, että jos tarkoitus on hyvä, myös keinot valikoituvat hyviksi, koska huonoilla keinoilla ei voi koskaan päästä hyvään lopputulokseen. Ajatuksena ei siis ole ollut, että esimerkiksi rauhan rakentaminen pommeja tiputtelemalla olisi tällaista keinojen pyhittymistä hyvällä tarkoituksella.
Oletpa mainiosti perillä jesuiittain asioista! No, niinhän sinun pitääkin.
VastaaPoistaJo Ignatius Loyola painotti sitä, että jos haluaa hyvää, on tehtävä hyvää. Tai toisin päin: hyvää syntyy vain hyvää tekemällä. Olemme varmaan samaa mieltä siitä, että rauhaan pakottaminen ampumalla ja pommittamalla ei todellakaan voi johtaa rauhaan ja onneen.
Joo minulla on ollut ihan erityistä hölökohtaista kiinnostusta jesuiittojen kasvatusajattelua kohtaan ja muutenkin olen aikamoinen jesuiitta itsekin.
VastaaPoista