Perjantaina word ilmoitti, ettei pysty tekemään dokumenttiin muutoksia, sen muisti on täynnä. Jos tekstinkäsittelyohjelmankin muisti täyttyy, niin onko ihme, jos minusta itsestäni on tuntunut etten hallitse käsittelemääni aineistoa.
Kirjoitin tästä kässäristä ensimmäisen version 1997. Tauon jälkeen tartuin siihen uudestaan pari vuotta sitten. Mutta aina on tullut jokin muu asia, joka on mennyt edelle, enkä siis ole saanut tarinaa valmiiksi. Kun asia pitkittyy, se mutkistuu.
Minulla on tilanteeseen kaksi vaihtoehtoista tulkintaa. Olen alitajuisesti tiennyt, että käsikirjoitus on tuhoon tuomittu ja minun kannattaisi viimeistään nyt lopettaa ajan tuhlaaminen sen parissa. Tai sitten olen tarvinnut nämä mutkat kypsyäkseni, ja vasta nyt minulla on edellytykset saada tarina ehjänä ulos. Kumpi tulkinta on oikea?
Valkoinen pikkuinen macbookini odottaa keittiön pöydällä huomista aamua, jolloin taas avaan kannen ja jatkan junnaamista. Huomenna onkin ihana päivä, ensimmäinen koko syksynä, kun minulla ei ole ohjelmassa mitään muuta, saan vain kirjoittaa.
Kirjoitin tästä kässäristä ensimmäisen version 1997. Tauon jälkeen tartuin siihen uudestaan pari vuotta sitten. Mutta aina on tullut jokin muu asia, joka on mennyt edelle, enkä siis ole saanut tarinaa valmiiksi. Kun asia pitkittyy, se mutkistuu.
Minulla on tilanteeseen kaksi vaihtoehtoista tulkintaa. Olen alitajuisesti tiennyt, että käsikirjoitus on tuhoon tuomittu ja minun kannattaisi viimeistään nyt lopettaa ajan tuhlaaminen sen parissa. Tai sitten olen tarvinnut nämä mutkat kypsyäkseni, ja vasta nyt minulla on edellytykset saada tarina ehjänä ulos. Kumpi tulkinta on oikea?
Valkoinen pikkuinen macbookini odottaa keittiön pöydällä huomista aamua, jolloin taas avaan kannen ja jatkan junnaamista. Huomenna onkin ihana päivä, ensimmäinen koko syksynä, kun minulla ei ole ohjelmassa mitään muuta, saan vain kirjoittaa.
Tekstit
Minulla on myös tuollaisia ikuisia projekteja. Aina on tullut jokin elämän pieni tai suuri katastrofi, jonka vuosi ne ovat jääneet kesken. Jossakin oppaassa neuvottiin, että keskeneräisistä romaaneista voi tehdä novelleja.
VastaaPoistaMinä koetan aina muistella, että tällaista on tapahtunut ennenkin. Jane Austen kirjoitti 19-vuotiaana kirjeromaanin muodossa kahdesta tytöstä, Eleonorista ja Mariannesta. Vasta 16 vuotta myöhemmin ilmestyi romaani Järki ja tunteet. Kirjailijan mieipiteet tytöistä olivat vaihdelleet noina vuosina. Monesti kirjasta tuleekin ihan muuta, kuin mitä alussa suunnitteli siitä tulevan. On kiinnostavaa verrata eri versioita.
Meillä on helpompaa säilyttää nuo versiot. Voimme tallentaa eri versiot nettitikuille, ulkoiseen muistiin, salaiseen blogiin, sähköpostiin, sukulaisten laitteisiin. Minä tallennan moneen paikkaan. On kertynyt papereita, vihkoja, lerppuja, korppuja, ym, jotka pitää muistaa muuttaa aina uuteen ja moderniin muotoon. Useina kappaleina.
Mieleen ovat jääneet tarinat miehestä, jonka väitöskirjan ainoa versio paloi autossa tai Jimmy Carterista, joka pyyhkäisi vahingossa koko kirjan käsikirjoituksen tietokoneelta.
Jotkut hävittävät keskeneräiset työnsä. Kuuluisin on Sibelius, joka polltti keskeneräisen kahdeksannen sinfoniansa Ainolan vihreässä kaakeliuunissa, kuten Julian Barnes kertoo kiinnostavassa artikkelissaan Intelligent Life -lehden tammi-helmikuun 2012 numerossa.
On kolme sellaista elon aluetta joista parhaipienkin mestareiden on vaikea tehda hyvaan ja mielenkiitoista romaania, yksistaan sen vuoksi, etta noissa kolmessa, jotka ovat: valtameri, vankila,ja keskiluokkaine ja sita alempi koti ja sen katu, naista on vaikea kiskoa mitaan pitepaa kuin yhta paivaa, koska kaikki vuoden 360 paivaan ja joulua, ovat toistensa kaltasia, kaikki naamat muistuttvat toisaan,kaikki puheet toistuvat,jollei jakotautmieli puhkea ja ala kirkua. Niin kun vanki tekeen toiselle vangille kengat suutariverstaassa, niin kirjoittaa keskiluokka toisilleen kirjan.
VastaaPoistaSatu mensi saunaan. Pani hatun naulaaan. Satu lahti saunasta, otti hatun naulasta.
Mikä Word-versio sulla on? O_o Mulle kävi joskus kaaaaauan sitten samalla tavalla, mutta sillon oli käytössä joku 486-ritsa ja siinä päätähuimaavat 8 megaa muistia. Oli aika kivaa kun oli vimmassa kirjoittanut monen sivun verran ja sitä ei saanutkaan tallennettua...
VastaaPoista"Kun asia pitkittyy, se mutkistuu."
Tää on kyllä taivahan tosi. Vaikka jotkut tekstit tuntuu vaativan pitkääkin kypsyttelyä, niin joskus se pähkintä ja suunnittelu voi mennä "yliajattelun" puolelle, ja sitten ei mistään tunnu enää tulevan lasta eikä p**kaa >_<
Mutta kyllä sä saat siitä vielä niskalenkin ja tarinan valmiiksi, ihan varmasti! :) Jos tuntuu että homma menee överiksi, yritä vaikka ikäänkuin palata omia jälkiäsi pitkin vähän takaisinpäin, jotta löydät sopivan langanpään josta jatkaa, ja ennenkaikkea oikean fiiliksen.
Anna, versioiden tallettaminen on helppoa, mutta jos ihminen on toivottoman epäjärjestelmällinen kuten minä, niin ei niistä ota kukaan selvää. Lohdullista kuulla, että tällaiset pitkittymis ja mutkistumisvaivat ovat ihan peruskamaa kirjailjoiden elämässä.
VastaaPoistaAhaa Latimeri, sinua ei olekaan näkynyt johonkin aikaan. Onneksi kirjani aihe ei liity yhteenkään vaikeaksi toteamaasi alueeseen, joten ehkä minulla on toivoa.
Anu, mulla on tuossa pikkukoneessa word 97-2003 tai joku semmoinen. Mutta ongelma kyllä poistui, kun välillä suljin koneen. Ehkä mäkkiäkin pitäisi sulkea välillä, mä pistän vaan nukkumaan, mutta ehkä se ei ihan kuitenkaan riitä sille raukalle. Ja kiitos rohkaisevista sanoista, kätken ne sydämeeni, joskaan en tällä hetellä välttämättä jaksa niihin uskoa...
Kirsti hyva, Ei minua ole nakynyt, itseasiassa sen jalkeen kun taytin 60 en enaa ole ollut olemassakaan, muille kuin lahiomasille, joita on kovin vahan - ja tietysti sille lihavalle isokokoiselle naiselle etela Ukrainassa. Niin etta sosiaalisen hautavajoman takaa taalta polistaan. normal, normal.
VastaaPoistaTuttu tunne Latimeri. Mutta kiva kun ääni sieltä hautavajoaman takaa vielä kantaa. Olisikin hieno päästä etelä Ukrainaan, tai sinne päin.
VastaaPoista