Sopivasti saatiin kirjallinen ja eettinen skandaali pystyyn, kun minä valmistaudun luennoimaan luovan kirjoittamisen johdantokurssia syyskuussa.
Kurssin aikana pitäisi antaa opiskelijoille käsitys kirjallisen kulttuurin toimintatavoista ja kustannusmaailman turbulenssin keskellä tällaiset myyntitarkoituksessa tekaistut kohut ovat tietenkin toivottuja koska jollakin tavalla pitää saada kirja ja kirjailija erottumaan kirja- ja kirjailijamassasta. Ja näinhän se sitten tapahtuu.
Jos joku ei tiedä, niin Ala-Harjan sisar perheineen kertoo tuohtuneensa, kun hänen lapsensa sairautta on hyödynnetty uudessa romaanissa.
Ikäväähän se on, että kirjailjat ammentavat mistä ammentavat, mutta me lukijat emme tietäisi näistä epäeettisistä hyödyntämisistä ellei lehti kirjoittaisi asiasta. Ja miksi lehti kirjoittaa? Jotta saataisiin tällainen seiska-lehti tyyppinen kohu ja sitä kirjaa siis myytyä.
Markkinointiväki taputtaa karvaisia käsiään. Vai olenko väärässä? Mutta hyvähän se on, että kirjaa menee kaupaksi, kai se jollakin tavalla sataa meidän kaikkien onnettomien kirja-alalla räpeltäjien laariin.
ps. sain Annelta tällaisen tunnustuksen.
Kiitos!
Kurssin aikana pitäisi antaa opiskelijoille käsitys kirjallisen kulttuurin toimintatavoista ja kustannusmaailman turbulenssin keskellä tällaiset myyntitarkoituksessa tekaistut kohut ovat tietenkin toivottuja koska jollakin tavalla pitää saada kirja ja kirjailija erottumaan kirja- ja kirjailijamassasta. Ja näinhän se sitten tapahtuu.
Jos joku ei tiedä, niin Ala-Harjan sisar perheineen kertoo tuohtuneensa, kun hänen lapsensa sairautta on hyödynnetty uudessa romaanissa.
Ikäväähän se on, että kirjailjat ammentavat mistä ammentavat, mutta me lukijat emme tietäisi näistä epäeettisistä hyödyntämisistä ellei lehti kirjoittaisi asiasta. Ja miksi lehti kirjoittaa? Jotta saataisiin tällainen seiska-lehti tyyppinen kohu ja sitä kirjaa siis myytyä.
Markkinointiväki taputtaa karvaisia käsiään. Vai olenko väärässä? Mutta hyvähän se on, että kirjaa menee kaupaksi, kai se jollakin tavalla sataa meidän kaikkien onnettomien kirja-alalla räpeltäjien laariin.
ps. sain Annelta tällaisen tunnustuksen.
Tekstit
Niin, moraalikysymyshän tämä on. Kirjailijat kiekuvat, että tulee olla vapaus kirjoittaa mistä tahtoo ja muut taas kiekuvat, että vapaudellakin tulee olla rajat. Mihin joukkoon itse kuulun? No varmastikin siihen, jonka mielestä on moraalisesti kyseenalaista, että otetaan lähipiirin tragedia käsittelyyn ilman, että konsultoidaan perhettä.
VastaaPoistaIn Finland we have this thing called reilu meininki, joka ei siis ilmeisesti kosketa kirjailijoita?
Lapsiparka, aikuiset rettelöivät julkisuudessa keskenään hänen elämästään. Täysin puolustuskyvyttömän elämää käsitellään julkisuudessa, hänen yksityisasioitaan puidaan joka tuutissa(sairaus on yksityisasia).
VastaaPoistaSairaita aikuisia. Kuvottavaa touhua. Taidan ryhtyä boikotoimaan ihan periaatteesta tämäkaltaisia kirjailijoita.
Mielestäni tämä haiskahtaa vähän liikaa tietoiselta markkinointikampanjalta. Jonka vetäjäksi hesari on antautunut.
VastaaPoistaSinänsä tietenkin kysymys kirjaijoiden ja taiteilijoiden etiikasta ja moraalista on kiinnostava. Olen itsekin monesti miettinyt miksi tiedettä tehdessä kannetaan huolta tutkimuskohteiden intimiteettisuojasta, mikäli siis kysymys on ihmisten tutkimisesta, ja miksi tämä velvoite ei koske taiteilijoita.
Mutta siis mehän emme nyt tietäisi, että Ala-Harja ryöstöviljelee omaa sisartaan, ellei sisar olisi syystä tai toisesta päättänyt auttaa kirjailijaa myymään teostaan puhumalla loukkaantumisestaan Helsingin sanomissa.
Eli tässähän nyt sisaren loukkaantuminenkin toimii kirjan markkinointimoottorina.
Kuluttajatietoisia eettisiä valintoja voi tehdä myös kirjallisuuden suhteen. On ilmeisesti jatkossa tehtävä entistä selvemmin, jotta myös tuottajat havahtuvat.
PoistaTuskin kukaan meistä on täysin viaton ja puhdas, mutta kiinnostavahan tuo kysymyksesi on, että miksei fitiontekijää koske samat eettiset kysymykset kuin tieteentekijääkin.
Ylipäätään jokaisessa ammatissa on etiikkansa, eettiset kysymyksensä ja keskinäiset sopimukset, niin miksei siis kirjailijan ammatissakin olisi?
Tuo on totta, että kaikkeahan tai lopullista totuutta emme saa tästä koskaan kuulla. Vähän sama kuin tässä Elisa tapauksessa.
VastaaPoistaMutta Kirsti, unohdin aivan. Pläiskäisin sinulle tuollaisen: http://www.annetammelin.com/2012/08/oho-se-ei-ollutkaan-sakko.html
Yliopistotasolla pitäisi olla jo selvillä, että tiede ja taide, fiktio ja fakta ovat eri asioita. Tutkijan etiikkaa ei siksi voi sellaisenaan mitenkään soveltaa taiteeseen. Tutkija pyrkii kuvaamaan ymmärtämään todellisuutta sellaisena kuin se on, omaansa lisäämättä. Taiteilija kertoo oman subjektiivisen tarinansa, ei enempää, eikä vähempää ja sen kyllä pitäisi olla sallittua, ihmisellä oikeus omien tarinoidensa kerrontaan ja vastaanotossa ymmärrys niiden subjektiivisesta yksittäisluonteesta.
VastaaPoistaMua vähän ihmetyttää tuo ajatus että jos se sisar ei olisi asiaa tuonut esiin niin se olisi ikuisesti pysynyt salaisuutena...eikös se että esim. avainromaanien tiedetään olevan avaiinromaaneja vinkkaa siihen että eivät nämä asiat pysy salaisuuksina ja yksityisasioina? Jos kirja olisi huomiota saanut niin ennemmin tai myöhemmin joku nokkela olisi kaivanut esiin että sinullahan on tämä sisko.
VastaaPoistaja omia kokemuksiaanhan kirjailijat prosessoivat, väittäisin kuitenkin että siinä eroa kuinka tunnistamattomaksi asiat muuttuvat tai milloin asioiden pitää tapahtua kohteen suostumuksella. Ei "tämä on taidetta" ole mikään puolustus, vai hyväksyisikö sen että vaikkapa lääkäri laatii jonkin hienon ready-made-runoteoksen potilaskansioistaan...
Oikeastihan tämä kertoo sen että meidän kunnon ihmisten kannattaa pysyä kaukana teistä kirjailijoista.
Hdcanis, ilman muuta kannattaa pysyä kaukana kirjailijoista, se on selvä... Mutta siis kyllä se kumminkin aika pienen piirin tiedoksi jäisi, ellei media revittelisi näitä juttuja.
VastaaPoistaAnonyymi, tietenkin ovat eri asioita. Mutta toisaalta juuri siksi, kun taiteilija kertoilee niitä omia fiktiivisiä tarinoitaan, niin ei luulisi olevan liian vaikeaa vaihtaa leukemian tilalle jokin toinen vakava sairaus. Tai sitten sopia systerin kanssa, että saanks mä nyt kertoo tästä kun mielestäni täs olis niin kuin jutun ainekset. Että siis miksi tällaista jotenkin mielestäni ihan inhimilliseen vuorovaikutukseen liittyviä peruskuvioita ei haluta tehdä, niin herättäähän se mielenkiinnon. Ainakin omani.
Kiitos tunnustuksesta Anne.
Mielikuvituksen puutetta siis, jos kirjailija kopioi sellaisenaan materiaalia elämästä teokseensa.
PoistaHyvällä mielikuvituksella varustettu kirjailija luo aivan uusia todellisuuksia ja maailmoja, käyttäen tietenkin aineksia tositosi maailmasta. Kuvittelee siis työkseen eikä toista todellisuutta sellaisenaan kuin kopiokone.
Asiaa mutkistaa vielä se, että sairaan lapsen vanhemmat olivat ennen kirjan julkaisemista esiintyneet televisio-ohjelmassa, jossa olivat kertoneet lapsensa sairaudesta.
VastaaPoistaTulee sellainen olo, että tässä riidellään, kenellä on copyright lapsen sairauteen.
Toki olen sitä mieltä, että toisen ihmisen tekstin suora lainaaminen, kuten ao. tapauksessä sähköpostiviestit, on arveluttavaa ja asian voisi helposti kiertää käyttämällä mielikuvitusta.
Toisaalta se pieni piiri voi silti olla se kaikkein pahin, tuttavat ja kylänmiehet jotka helpommin lukevat sen kirjan ja myös laskevat asiat yhteen ihan itsekin, sillä ei kai loppujen lopuksi niin väliä ole että joku minä saan sen asian tietää kun en ketään henkilöistä tunne enkä kirjaakaan varmaankaan olisi lukenut.
VastaaPoistaSe että vanhemmat itse ovat olleet aiemmin julkisuudessa aiheesta mutkistaa motivaatiospekulaatioita, mutta raiskausanalogiaa käyttääkseni (sananvapauskorttia on jo heiluteltu, raiskausanalogiat sopivat silloin hyvin keskusteluun ja natsikortinkin voi ottaa varuiksi) se on vähän sama kuin lieventävänä asianhaarana se, että uhri on todistettavasti harrastanut aiemmin yhden yön suhteita...
Tosin voi ehkä katsoa että se aineisto joka on ohjelmassa jo ennen käsitelty on myös julkista ja käytettävissä kirjalliseksi materiaaliksi.
Anonyymi, minä nyt sitkeästi pitäisin valokeilassa kuitenkin median toimintaa. Koska se hyvällä mielikuvituksella varustetun kirjailijan kirja ei ehkä kuitenkaan nousisi otsikoihin -> jäisi hyllyihin. Kohut myyvät, koska ne myyvät.
VastaaPoistaAnneli, niinpä. Copyright sairauteen... auts.
Hdcanis, voihan se tietenkin pahin olla inhimilliseltä kannalta, ja varsinkin kun kärsimys ei realisoituisi kirjamyyntinä.
Olen nyt tietoisesti aika raadollinen spekulaatioissani, kaikki mitä kirjoitan aiheesta täällä on eräällä tavalla fiktiota.
Minustakin tuo vaikuttaa ihan tietoiselta mainoskampanjalta. Kyllä kirjailija, taitamatonkin, ja tässä ei ole kyse edes taidon puutteesta, osaa sekoittaa faktan ja fiktion niin ettei sieltä tunnista itseään enää edes kirjailijan äiti tai isä, kirjailijasta itsestään puhumattakaan. Toisaalta taas kuka hyvänsä kirjailija voi aivan tietoisesti kirjoittaa oman näkemyksensä siitä, miten jokin asia on tapahtunut. Terapiaksi itselleen. Kostoksi. Ihan muuten vain.
VastaaPoistaMinä olen aina ihmetellyt, mitä itua on kirjoittaa itsestä ja lähipiiristä. Eihän siinä välttämättä ole mitään kirjoittajan mielikuvitusta kiehtovaa. Tylsää, tylsää. Minulle kirjoittaminen on todellisuuden ylittämistä, sitä että mennään vieraaseen paikkaan ja kenties aikaankin. Ja ihan fiktiivisten ihmisten pään sisään.
Itse teksti voi tästä huolimatta olla aivan kirjoittajan näköinen.
Mua karmaisee kaikkein eniten, että kirjailija kirjoittaa vieläpä minä-muodossa tämän sairastarinan. Eli hän esiintyy sairaan lapsen äitinä toisin sanoen tavallaan omii oman sisarensa tuskan ja epätoivon. Siskona en sulattaisi tätä ollenkaan. Lukijanakin mieluummin hyljeksin. Luovan työn tekijänä reaktioni onkin sitten toisenlainen. Mutta joka tapauksessa tarina olisi pitänyt etäännyttää ja reilusti. T. tyrmistynyt
VastaaPoistaNämä mainoskampanjat käyvät yhä vastenmielisemmiksi. Ensin Utrion kuolinpilleripuheet, jotta kirjailija pysyisi otsikoissa ja nyt tämä. Käytetään hyväksi kaikkein heikoimpia.
VastaaPoistaOnko ne kirjailijoiden mainoskampanjoita vai median mainoskampanjoita? Kohu myy, ennen kaikkea lehtiä. Media mielellään tekeytyy näkymättömäksi, mutta kyllähän sillä se valta on nostaa asioita esiin, rakentaa vastakkainasetteluja, poimia raflaavia lauseita. Sitten: miksi Ala-Harjan olisi edes tarvinnut omia sisarensa tuska, tätinä hän on varmaan tuntenut ihan omaakin tuskaa. Eikö läheisillä ole oikeutta omiin tunteisiinsa, omaan eläytymiseensä? (suoraan sanottuna monesti tuntuu että oikeassa elämässä ei ole, tragedian keskipiste säätelee sitä mitä muut saavat kokea, miten toimia. Inhimillistä, mutta ei ihan reilua)
VastaaPoistaElina, fiktion tekeminen lähipiiristä on kyllä tosi yleistä kirjallisuudessa. Mutta ehkä se on harvinaisempaa, että osallisena on lapsi.
VastaaPoistaAnonyymit, en tiedä oletteko samoja vai erejä, mutta mainoskampanjat käyvät aggressiivisemmiksi, koska ne tuottavat tulosta. Ihmiset siis kuitenkin selvästi kaipaavat tällaisia juttuja. Ihmisluonnossa on jokin sellainen piirre, että kaikki tällainen kiinnostaa ja myy. Ja kuten kai jo sanoinkin, en ota kantaa kirjaan jota en ole lukenut, enkä siihen kenellä on oikeus mihinkin tunteisiin. Seuraan tätä vain siltä kantilta, että näin tämä kirjallisuusmaailma siis toimii.
Olisikohan ko.kirjailijan uusi kulttuuritoimittajaystävä ollut taustavaikuttajana?
VastaaPoistaKirjallisuusmaailma vain heijastelee muuta, ympäröivää maailmaa, ja näyttää raa´an todellisuuden. Surulliseksi vetää.
Sen verran tunnen kirjailijaa, että tämä ei todellakaan ollut mikään suunniteltu mainoskampanja. Kuten ei ollut, taivaan tähden, Utrion kuolinpillerijuttukaan, joka oli täysin päin honkia tulkittu. Hänhän maalaili kauhukuvan, ei suinkaan esittänyt sitä omana mielipiteenään.
VastaaPoistaOn kyllä surullista, että jotkut kohunhakijat saavat median ja sen kuluttajan uskomaan, että kaikki haluavat kohauttaa. Joillekin sisältö, kieli ja sanottava on kuitenkin edelleen se oleellinen asia.
Leena, mitä sitten pidät itse sylttytehtaana tässä? Minun itseni on vaikea käsittää, että mikä tässä on ylipäätään se juttu. Siis että miksi siitä nousee niin kova metakka, jos kirjailija kirjoittaa tällaisesta aiheesta. En ymmärrä sitä muuten kuin että joku tietoisesti synnyttää sen jutun. Mutta ehkä minä olen vain niin tyhmä ja on tietysti paljon muitakin asioita joita en tajua.
VastaaPoistaAnonyymi, niin ei kirjallisuusmaailma tosiaan ole mikään muusta maailmasta erillinen saareke.
Kirsti, mielestäni syltty haisee siellä, jossa joku muu kuin kirjailija halusi synnyttää kohun tästä.
VastaaPoistaEn minäkään ymmärrä metakkaa ja siksi olen surullinen siitä, että kirjailijoiden yleensä kuvitellaan hakevan kohuhuomiota kirjoilleen.
Toki ymmärrän, että surun keskellä on herkkä ja joskus ylireagoi.
Voiko olla jokin muu syy kuin halu myydä kirjaa? Mikä se olisi? Kosto jollekin? Mutta huono kosto, koska toimii markkinointina.
VastaaPoistaNiin juu, halu myydä lehteä, tietysti.
VastaaPoista(tämä ei liity ala-harjaan suoranaisesti)
VastaaPoistaOlen kyllästynyt kaikkiin niihin kulttuurituotteisiin joiden tekijät tunkevat megalomaanisella vimmalla eri medioissa esille. Kohtuudentajuisen siedän.
Ei vähän vähää kiinnosta tekijöiden elämä eikä myöskään julkiset prosessilöpötykset (tyyliin: tänään 10 000 sanaa - ooh!) tai muu tyrkyttäminen. Tyrkky on tyrkky. Päällekäyvä ja tungetteleva.
Koska valinnanvaraa on lukija tai esityksen katsoja, vastaanottaja, onneksi voi valita ja saa elää omaansa, kaikessa rauhassa teoksen kanssa. Tulevan syksyn kirjalistallakin on monia todella kiinnostavia teoksia, eikä niiden tekijät rieku revittelemässä somessa.
Minä uskon, että sylttytehdas on Hesarin Kulttuuritoimitus, joka halusi räväyttää ja esiintyä aktiivisena keskustelijana. Tällainenhan sen tavallaan pitäisikin olla. Taito ja tyylitaju eivät vain tällä(kään) kertaa riittäneet luomaan oikeasti mielenkiintoista keskustelua, vaan päädyttiin ihan sen vastakohtaan. Ja loka lensi kirjailijan ja hänen läheistensä niskaan. Valitettavasti vastaavaa ajattelun keskinkertaisuutta on eri muodoissaan näkynyt kulttuuritoimituksessa muutenkin viime vuosina.
VastaaPoistaAnonyymi 1, ymmärrän kyllästymisesi. Ja tosiaan, katveesta voi löytää kiinnostavia kirjoja, ja usein löytääkin.
VastaaPoistaAnonyymi2, ehkä Hesarilla on sama ongelma kuin melkein kaikilla muillakin, ei ole aikaa riittävästi paneutua asioita, harrastaa oikeasti tutkivaa journalismia.
Kiitän kaikkia keskustelijoita, sain tästä ketjusta ajatuksia luentoja varten.
Niin, siis ei oikein käynyt selville, kuinka moni (vaiko kukaan) keskustelijoista oli lukenut asianomaisen teoksen.
VastaaPoistaJotkut sen lukeneet pitävät sitä Ala-Harjan tähänastisista parhaana.
Terv. Rocky*
Ei ollut puhe kirjasta, mutta selvästikin markkinointikamppanja on purrut sinunkin valikoivaan mieleesi.
VastaaPoista