Ihmisellä on voimakas oikeudenmukaisuuden taju. Parhaiten sen huomaa, kun kokee itse joutuneensa kokemaan vääryyttä. Epäoikeudenmukainen kohtelu herättää raivoa.
Henkilökohtainen vakaumukseni on, että jokin oikeudenmukaisuuden laki on olemassa, jossain vaiheessa pistetään puntit tasan. En perusta tätä käsitystä mihinkään mitä joku auktoriteetti on minulle sanonut, enkä mihinkään lukemaani. Se on vakaumus joka on minussa. Minä tiedän sisimmässäni, että maailman kuuluisi olla oikeudenmukainen, ja että se ei ole.
Omaa pikkuruista elämääni yritän elää kiltisti. Yritän hoitaa omaa vähäistä tonttiani niin siististi kuin kykenen. Elän säästeliäästi, etten rohmuaisi jälkipolvilta tulevaisuutta.
Sitten törmään johonkin pysähdyttävään juttuun. Esimerkiksi kuvaan miehestä, joka ansaitsee leipänsä sukeltelemalla Delhin viemäreissä.
Ehkä kuva järkyttää enemmän kuin nälkiintynyt lapsi jonka silmiin kärpäset ovat munineet toukkiaan, koska niitä kuvia olen nähnyt lapsesta asti. Uin mielelläni kaikenlaisissa rapakoissa, joten ehkä minua siksikin yököttää ajatus viemärissä sukeltelusta.
Mitä olen oikeastaan elämäni aikana tehnyt sellaista, joka on lisännyt ihmisten tasa-arvoa maailmassa. Joudunkohan minä joskus vielä tilille siitä, että suurimman osan elämääni olen vain makaillut sohvalla, vetänyt keksejä, kahvia ja kirjoitellut omia höpötarinoitani. Voinko olla varma siitä, etten joskus ole syytettyjen pallilla sen vuoksi, että kallisarvoisen elämäni ja monet lahjani olen käyttänyt vain omaksi hyväkseni.
Henkilökohtainen vakaumukseni on, että jokin oikeudenmukaisuuden laki on olemassa, jossain vaiheessa pistetään puntit tasan. En perusta tätä käsitystä mihinkään mitä joku auktoriteetti on minulle sanonut, enkä mihinkään lukemaani. Se on vakaumus joka on minussa. Minä tiedän sisimmässäni, että maailman kuuluisi olla oikeudenmukainen, ja että se ei ole.
Omaa pikkuruista elämääni yritän elää kiltisti. Yritän hoitaa omaa vähäistä tonttiani niin siististi kuin kykenen. Elän säästeliäästi, etten rohmuaisi jälkipolvilta tulevaisuutta.
 |
| Devi Lal ansaitsee työstään 3,5 dollaria ja pullon viinaa päivässä |
Ehkä kuva järkyttää enemmän kuin nälkiintynyt lapsi jonka silmiin kärpäset ovat munineet toukkiaan, koska niitä kuvia olen nähnyt lapsesta asti. Uin mielelläni kaikenlaisissa rapakoissa, joten ehkä minua siksikin yököttää ajatus viemärissä sukeltelusta.
Mitä olen oikeastaan elämäni aikana tehnyt sellaista, joka on lisännyt ihmisten tasa-arvoa maailmassa. Joudunkohan minä joskus vielä tilille siitä, että suurimman osan elämääni olen vain makaillut sohvalla, vetänyt keksejä, kahvia ja kirjoitellut omia höpötarinoitani. Voinko olla varma siitä, etten joskus ole syytettyjen pallilla sen vuoksi, että kallisarvoisen elämäni ja monet lahjani olen käyttänyt vain omaksi hyväkseni.
Tekstit
Minulla on samanlainen luja oikeudenmukaisuuden usko - mutta valitettavasti muistan sen vain silloin, kun epäoikeudenmukaisuus on kohdannut itseäni. Jos useampi meistä joutuisi samanlaiseen synnintuntoon kuin sinä, ehkä tämä maailma jo olisi vähän parempi paikka?
VastaaPoistaEi se synnintunto paljon vielä auta, pitäisi olla jotain äksöniä kans...
VastaaPoistaMitä tulee Intiaan, siellä kaiken uudistuksen esteenä on oppi, että ihminen maksaa nykyisellä elämällään entisen elämänsä ja entisten elämiensä rikkomuksista. Länsimaat eivät voi tehdä mitään, jos Intia ei itse muuta tätä oppia.
VastaaPoistaJa mitä tulee huonoon omaantuntoon - Pohjoismaissa pidetään täysin normaalina sitä, että jokaisella kuuluu olla omistusasunto, kesähuvila, sauna kummassakin asunnossa, auto tai kaksi. Ja sitten ollaan huolissaan maailmasta, lähinnä siitä, että jokainen kiinalainen haluaa itselleen jääkaapin.
Ajattelumme on täysin solmulla. Järki saattaa auttaa enemmän kuin synnintunto. Länsimaisen elämäntyylin tulisi muuttua täysin.
Minulla on kokoelma Waltarin ajatuksista ja hän sanoo siellä jossain, että ihmisen pitää oppia HIUKAN kovettamaan itseään, sillä hän, joka tunteella kärsii kaikesta ja kaikkien puolesta, kokee tuskallisen elämän. Tähän voisin jatkaa: Odotan sitä kovettumista edelleen.
VastaaPoistaViimeisin kauheus oli minulla Intian kastittomien lasten elämä, josta oli jossain lehdessä kova artikkeli. Heidät opetetaan jo pienestä keräämään käsin muiden ulosteita ja mukana on mm. turistipaikkoja...Voin todella huonosti, kun näin sen lapsen se lasti käsissään.
Ei tämä kauhistelu, mitään auta, mutta jokainen kirjoitus on takuulla askel eteen- ei taaksepäin. Toiset lähtee äksöniin, toiset taistelee kynällä. Kynä voi joskus olla kova miekka...
Mehän tiedämme, että ihmiset eivät pysty muuttumaan niin paljon, että jakaisivat kaiken muiden kanssa. Se on utopistinen ajatus.
VastaaPoistaKehitysmaiden ihmisetkin voivat päästä elämään parempaa elämää, kun heille tarjotaan työtä ja koulutusta.
Mutta kaiken keskipisteenä on loppujen lopuksi käsitys ihmisestä, hänen arvostaan. Kuka sen saa muuttumaan Intiassa? Silloin kaikki lapset olisivat samanarvoisia.
Anna ja Leena, vaikea meidän tietysti on puuttua Intian asioihin. Tai ylipäätään maailman asioihin. Kaikkialla ihmiset kärsivät, usein ilman omaa syytään. Mutta mitä voimme tehdä? Aika vähän, tietenkin. Pitääkö sitten tosiaan vain vähän kovettaa itseään ettei kärsi liikaa. En kyllä usko siihenkään vaihtoehtoon. Enemmän vaan pitäisi uskaltaa herätä näissä asioissa ja tiedostaa oma osallisuutensa ja yrittää tehdä edes jotain. Tuskin meiltä sen enempää vaaditaan kuin mihin on rahkeita ja mahkuja.
VastaaPoistaLänsimaisen ihmisen kulutus- ja kamakeskeisyyden on muututtava. Kolmannen maailman valtioista on tulossa kovaa kyytiä jo eräs tärkeä toimija maapallolla.
VastaaPoistaVallanjako, joka on perustunut länsimaiden harjoittamalle riistopolitiikalle, kääntyy ja muuttuu hitaasti, mutta kuitenkin muuttuu. Yltäkylläinen ihmiskunnan vähemmistö, kutakuinkin viidennes, johon me kaikki kuulumme, kuluttaa ja käyttää suurimman osan energiasta joka sekin loppuu tulevien vuosikymmenien aikana.
Intialaisten uskonasioihin en menisi puuttumaan enkä sitä sorkkimaan ellei tilalle ole annettavana mitään parempaa. Sitä kuin ei tiedä vaikka seuraavassa elämässä eläisi sielläpäin maapalloa. Mistä sen kukaan varmasti tietää? Nämähän ovat uskon, eivätkä tiedon asioita. Kuolemasta emme mitään tiedä, sitä pitäisi kuolla että tietäisi, mutta silloin ei voi enää kertoa siitä kenellekään.
Järkiolentoja me olemme, mutta olen aika usein menettänyt uskoni myös siihen. Aina ei lainkaan vaikuta siltä, että näin olisi. Moni maailmanasia vaikuttaa ihan järjettömältä. Kuten nyt esimerkiksi Euro.
Aina en myöskään tiedä aivan varmasti mihin uskoisin, mutta jokin se minunkin elämää kannattelee.
Anonyymi,
VastaaPoistakeskiajalla kristinuskokin oli hyvin "järjetöntä", kun ei tajuttu, mikä on aikahistoriaa, mikä keskeistä. Toisin sanoen ei ollut tekstikritiikkiä.
Nykyään "puututaan" uskonasioihin. On puututtu länsimaillakin, kun vaaditaan ihmisoikeuksia noudatettaviksi.
Terve järki ei ole minkään uskonnon vihollinen.
"Pitääkö sitten tosiaan vain vähän kovettaa itseään ettei kärsi liikaa. En kyllä usko siihenkään vaihtoehtoon."
VastaaPoistaJos haluaa toimia asioita muuttaakseen, itsensä pieni kovettaminen on pakollista. Se ei tarkoita sitä ettei välitä, vaan sitä että ottaa tarvittaessa asiat asioina ja kykenee ajattelemaan, näkemään asiat sellaisena kuin ne oikeasti ovat: "Tämä on nyt näin - mietitäänpä, miten sitä voisi muuttaa."
Voimakas tunne-elämys sumentaa ajattelu- ja toimintakykyä. Eräs ystäväni on sos.alalla töissä, ja hän on kertonut että siinä työssä "tunteella eläjät" palavat loppuun parissa vuodessa. Jos eläytyy kauheisiin tilanteisiin liikaa ja murehtii niitä jatkuvasti vapaa-ajallaankin, on toki empaattinen, mutta luultavasti ei kovin tehokas auttaja.
Mutta sepä tuollaisissa kuvissa onkin, kun tietää ettei voi tehdä oikein mitään konkreettista :-( Rahaa voi lahjoittaa ja on sekin tietysti jotain, mutta esim. omalta osaltani voin myöntää ihan suoraan, että minusta ei olisi lähtemään Intiaan tai Afrikkaan auttamistyöhön.
AA: Mistä ihmeestä olet saanut käsityksen, että "Pohjoismaissa pidetään täysin normaalina sitä, että jokaisella kuuluu olla omistusasunto, kesähuvila, sauna kummassakin asunnossa, auto tai kaksi. Ja sitten ollaan huolissaan maailmasta, lähinnä siitä, että jokainen kiinalainen haluaa itselleen jääkaapin."
VastaaPoistaSuurin osa edes suomalaisista ei pidä tuota normaalina! Olisin enemmän huolissani vaikkapa kiinalaisten tuloerojen suunnattomasta kasvusta ja kulutuksen jakautumisesta...
Ja Kirsti, itse sanot ensin: "Henkilökohtainen vakaumukseni on, että jokin oikeudenmukaisuuden laki on olemassa, jossain vaiheessa pistetään puntit tasan." Sitten kuitenkin ihmettelet, miten intialaisen käy - tämän mukaanhan hän nimenomaan saa sen oikeudenmukaisuuden, mutta seuraavassa elämässä.
Minä en usko oikeudenmukaisuuteen enkä siihen, että hyvä palkittaisiin hyvällä. Se on loppu nyt. Olen nähnyt jo riittävästi, kokenut myös. Riitti jo, kiitosta vaan!
Niin, voihan tosiaan sitä ajatella niinkin päin, että tämä mukavaan ja helpohkoon elämään syntyminen on palkkio jostain mitä tuli tehtyä edellisessä elämässä. Heti tuntuu kivemmalta ja länsimaisen ihmisen häpeätaakka vähän kevenee ;)
VastaaPoistaAnu, minulla taas on sosiaalialan ammattilaisia ystäväpiirissä ja he eivät koveta itseään, vaan antavat asioiden virrata lävitseen. Sekin on yksi tie tuon kovettumisen ja tunteella mukaan menemisen välissä.
VastaaPoistaPolga, itse asiassa oman pääni sisällä tämän postauksen pointti ei ollut siinä kuinka oikeudenmukaisuuden näkökulmasta käy tuon viemärissä sukeltavan miehen, vaan kuinka käy minun. Olenko MINÄ tehnyt osuuteni. Siis: Jos synnyn uudestaan, synnynkö tuonne viemäriin torakkana? Sekin on tietenkin ratkaisu, että lakkaa uskomasta oikeudenmukaisuuteen jne. Mutta todellisuutta se ei muuta, että uskommeko me johonkin vai emme. Todellisuus on sellainen kuin on, emmekä me minun käsittääkseni voi aivan varmasti TIETÄÄ, millainen se on. Lopunperin siis kysymys on aina omasta valinnastamme uskoa. Esim. siihen, että oikeudenmukaisuus on, tai se ei ole. Mutta tuo itse asia, siis oikeudenmukaisuuden laki, ei ole riippuvainen uskostamme tai siitä että emme usko.
Anna, onko terve järki jokin luonnonoikeuden ilmenemismuoto, vai mistä se tulee?
Ja anonyymin kanssa samaa mieltä siitä, että tämä kamakeskeisyys ei voi jatkua. Vaikka todennäköisesti se jatkuu paskaiseen loppuunsa asti.
"Anu, minulla taas on sosiaalialan ammattilaisia ystäväpiirissä ja he eivät koveta itseään, vaan antavat asioiden virrata lävitseen. Sekin on yksi tie tuon kovettumisen ja tunteella mukaan menemisen välissä."
VastaaPoistaJoo, en puhunutkaan itsensä kovettamisesta siinä mielessä, että ei tunne mitään kohdatessaan kärsimystä, vaan nimenomaan sitä ettei jää ko. tunteeseen rypemään.
Itse asiassa uskon että lopulta aika harva ihminen on oikeasti kova, jotkut vain eivät halua levitellä tuntemuksiaan muiden edessä.
Polga, kysyt:
VastaaPoista" Mistä ihmeestä olet saanut käsityksen, että 'Pohjoismaissa pidetään täysin normaalina sitä, että jokaisella kuuluu olla omistusasunto, kesähuvila, sauna kummassakin asunnossa, auto tai kaksi. Ja sitten ollaan huolissaan maailmasta, lähinnä siitä, että jokainen kiinalainen haluaa itselleen jääkaapin.'"
Polga, ei sitä ainakaan paheksuta, että ihminen ottaa nuo asiat tavoitteekseen.
Tuo 'kiinalaisen jääkaappi' tarkoitti sitä, että kehitysmaiden ihmsille ei samaa suotaisi, kun tiedetään, miten paljon sellainen 'normaali elämä' rasittaa maappalloa.
Elintasoerot ovat olleet aina ja tulevat olemaan. On utopiaa kuvitella muuta.
Kirsti, kysyt: "Anna, onko terve järki jokin luonnonoikeuden ilmenemismuoto, vai mistä se tulee? "
VastaaPoistaHyvä katolinen kollegani, kaikki hyvä tulee maailmaan Jumalalta. Vai mitä?
Mietin vain uskontojen ja terveen järjen joskus kimuranttia suhdetta.
VastaaPoistaYlipäänsä "terve järki" on arvoituksellinen asia. Usein se puuttuu myös sieltä, missä sen nimeen vahvimmin vannotaan.
VastaaPoistaNimenomaan. Ehkä se on lahja, jota ei ole meille kaikille suotu.:)
VastaaPoistaVai että on normaalia, että jokaisella kuuluu olla omistusasunto, kesähuvila, sauna, auto...Minulla ei ainakaan ole mitään noista enkä sellaisia tavoittelekaan. Se kyllä kirpasee, että ei ole varaa mennä hammaslääkäriin tai gynekologille, ja että on pakko pitää välillä ns.puuropäiviä, kun rahat on niin vähissä.
VastaaPoistaAinoa "ansio" mitä köyhyydestä tulee on se, että tulee pakosti elettyä äärimmäisen ekologisesti. Mutta suomalaisen köyhyys on tietenkin täysin eri asia kuin intialaisen. Minulla on lämmin vesi ja lämmitys ja puhtaus toisin kuin kuvan intialaisella.
Kun oikein maailman tilaa ajattelee, tulee täysin voimaton olo. Miten ihmeessä intian hyvätuloiset kestävät slummien todellisuuden omassa maassaan? Sulkevat silmänsä, komentavat kotiapulaista ja tuumivat, että tulipa elettyä hyvin se edellinen elämä? Karman lakiin uskominen on yksi kehityksen este.
Synnintuntoa löytyy, mutta ei ole oikein voimavaroja tehdä jotain asioiden eteen. On vaan pakko sitten ajatella, että yritän edes lähipiirissäni olla avuksi ja tueksi sen mitä kykenen.
Intian hyvätuloiset kestävät varmaan slumminsa samalla logiikalla kuin minä marssin romanikerjäläisten ohi, enkä ota heitä täysihoitoon kotiini, vaikka ihan hyvin riittäisi rahat muutaman ylöspitoon
VastaaPoista"Suurin osa edes suomalaisista ei pidä tuota normaalina! (mökkiä, kahta autoa yms.) Olisin enemmän huolissani vaikkapa kiinalaisten tuloerojen suunnattomasta kasvusta ja kulutuksen jakautumisesta... "
VastaaPoistaTämä oli hyvä. Kuunnelkaa kerrankin järjen ääntä! Kiinalaiset tekevät parhaillaan Afrikan mantereen valloitusta (jopa aika röyhkeästi), heillä on Yhdysvaltoihin niskaote talousasioissa (ovat mm lainanneet rahaa Usalle). Kiinassa on aika hitsin paljon enemmän ihmisiä kuin tässä kärpäsen paskan kokoisessa pikkuvaltiossa, Suomessa.
Suomi on pieni kaarnalaiva valtamerialusten keskellä. Heikun keikun. Kohta voi olla, että kaikki on vinksin vonksin.
Elintasoerot ovat ja tulevat olemaan, mutta ne tulevat keikahtamaan toiseen asentoon.
Terveen järjen kritiikiä kannattaa harrastaa. Tutkailla hieman sitä, että minkä ja mitä itse voi tehdä, että oma elämisentapa olisi tervettä, kaikkien kannalta.
t. eka anonyymi
p.s ehkä todentotta on niin, että se järki tosiaan puuttuu sieltä missä sen nimiin vahvimmin vannotaan.
Omistusasunto, kesähuvila, sauna, auto. Mitään noista ei ole muuten minullakaan. En niitä tarvitsekaan. Ne eivät ole onnen edellytykset.
VastaaPoistaMutta en myöskään kadehdi toisten omaisuutta. Toivon, että kaikki saavat kohtuullisen elintason. Se tulee tapahtumaan laillisella, rauhallisella kehityksellä ja koulutuksella.
Kuinkas se on sitten mahdollista, että maapallon koulutuskeskeisimmässä maassa, jossa väestön koulutustaso on korkea, on työttömyyttä ja kaikenlaista muutakin osattomuutta melkoisesti.
PoistaPuhun siis Suomesta.
Luulen, että kiinalaiset tosiaan tulevat yllättämään meidät.
VastaaPoistaLuulen myös, että saamme todistaa eurooppalaisen kulttuurin auringonlaskua.
Pahoittelen dystooppisia tunnelmiani, Annan hurskailla toiveilla ei minun mielestäni ole suurta katetta, mutta tietenkin positiivista, jos ihmiset jaksavat olla positiivisia ja vinguttaa iloisia rallatuksia titanicin kannella...
... kun valtiolaiva keinahtaa niin aurinkotuolitkin voivat kallistua ja saattaa olla, että laiva on tyhjentynyt muista matkustajista, he ovat jo ruuvanneet pelastusveneet irti ja soutaneet kiikkerillä jollillaan jonnekin ...
VastaaPoistaKyllä kokoomuksen pitkänlinjan poliitikon Zyssen (sukunimensä on niin mahdottoman vaikea kirjoittaa) parkaisu Kreikan kolmannesta lainapaketista kertoo siitä kuinka hädissään poliittinen johtomme on.
Työttömyyttä on aina, sillä työnantajan ja työntekijän tarpeet eivät aina kohtaa toisiaan. Suomessakin on samalla aikaa työvoimapula ja työtttömyys: eilinen lehti kertoi, että esimerkiksi sairaanhoitajia tuodaan Suomeen ulkomailta.
VastaaPoista"Täystyöllisyyttä" on vain diktatuureissa, jotka eivät taida olla toivottava tapa järjestää asiat. Demokratiaan kuuluu vapaus, ei ole pakko ottaa vastaan mitä hyvänsä työtä.
Tämän päivän Hesari kertoo: "Suomi listattiin maailman vakaimmaksi maaksi", kun mitataan valtioiden poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia oloja; vaurauden jakautumista, turvallisuutta, koulutusta.
VastaaPoistaHS/Ulkomaat/Lyhyesti
tässä fransiskaanin näkökulma asiaan
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=uWH_6NY4a90
"Demokratiaan kuuluu vapaus, ei ole pakko ottaa vastaan mitä hyvänsä työtä."
VastaaPoistaOn. Ihmisen on pakko ottaa vastaan mitä tahansa työtä. Ja aivan millä palkalla hyvänsä. Ellet tottele sinua rangaistaan ja todella ankarasti.
On varmasti hyödyllistä, että ihminen pysähtyy silloin tällöin elämässään miettimään tekojensa ja elämänsä tärkeysjärjestyksiensä oikeellisuutta.
VastaaPoistaLähden nyt hieman sivupoluille Kirstin blogikirjoituksesta, kun mietin nykyajan lehtien palstoja siitä, miten onnellisuus muka löytyy. On suorastaan muotia rohkaista ihmistä nostamaan Minä ykköseksi ja ajattelemaan ensisijaisesti iseään, mitä Minä tarvitsen, mitä Minä haluan, mihin Minulla on oikeus. Niinkö rauha ja hyvä olo siis saavutettaan?
Voinko oikeasti olla tyytyväinen yltäkylläisyydessäni ja onnessani, jos ajattelen Minua, vaikka Sinulla tai Hänellä tai Heillä on paha olla?
Kyllä sen Minän hyvinvointi on siinä mielessä ensisijaista, että jos ei itse voi hyvin, ei voi välittää toisistakaan. Onko se Minän hyvinvointi pelkästään materiaalinen asia, niin siitä voidaan olla montaa mieltä. Vaikka mikä minä olen sanomaan, ihminen joka välittää perin vähän mistään ulkoisesta.
VastaaPoistaMinä en usko, että missään on mitään missä puntit tasataan. Se on vain eri ideologioiden (uskonnotkin ovat ideologioita) ja niitä hyväksikäyttävien valtaa pitävien keino saada kansa hiljaiseksi. Meitä on liikaa maailmassa, meitä ihmisiä ja lisää tehdään, kaikille ei riitä ihmisenkokoista tilaa ja ihmisenarvoista elämää.
Mitä yksittäinen ihminen voi tehdä? No tietenkin koettaa elää ihmisiksi.
Elina, miksi ihmeessä pitäisi koettaa elää ihmisiksi, jos ei ole olemassa mitään kosmista oikeudenmukaisuuden vaadetta sisimmässämme eikä missään? Minusta se, että mielestäsi ihmisen kuuluu elää ns. ihmisiksi, kertoo että sinunkin mielestäsi jokin tällainen vaatimus on;-)
VastaaPoistaDelilah, ja voisi vielä kysyä ja ihmetellä, että löytyykö se hyvä ja viisaus koskaan sieltä Minusta. Minäkö se olen maailman keskipiste, minussako asuu kaikki viisaus... No jossain määrin ehkä, mutta mutta...
Kirsti (ja muutkin), näen niin, että ihmisellä tulee olla jonkinlainen henkilökohtainen moraali. Etiikan taju, joka ei liity mihinkään yksittäistä ihmistä isompaan.
VastaaPoistaAjattelen, että ellei minulla sellaista olisi, niin en voisi arvostaa itseäni siinä määrin kuin nyt arvostan. Toisaalta se, että arvostan itseäni vaikuttaa siihen, että minulla on se henkilökohtainen moraali.
Aivan. Mutta eikö se ole aika erikoista, että sellainen on..?
VastaaPoistaEi se olekaan, Elina, yksittäistä ihmistä isompaa. Moraalinen ja eettinen taju. Se on yhdessä lauseessa sanottu. Uskokaa kielioppia.
VastaaPoistaMinä rakastan Sinua.
(minä-rakastan-minua on narsistinen rakkaudentunnustus, se on yksinäisyyttä ja äärimmäisessä yksinäisyydessä, ei yksinolossa vaan nimenomaan minä-minä tilassa moraalinen taju heikkenee)
Saattaisi kiinnostaa sinua Kirsti?
VastaaPoistahttp://www.liiku.fi/liikkeelle/numero-8-2012/tassa-numerossa/kavele-naiselle-ammatti/
Kiitos vinkistä Marika!
VastaaPoista