Ostin jokin aika sitten pari uutta muistitikkua. Säilytin niitä pahvi/muovipakkauksissaan, koska ajattelin että niin ne eivät mene hukkaan.
Sitten sain älyväläyksen. Kokoan kaikki muistitikkuni vanhaan oranssiin silmälasikoteloon. Pistän tikun aina sinne, otan sieltä. Olen järjestelmällinen. Aikaa säästyy, kun ei tarvitse kääntää ympäri huushollia aina kun yllättää muistitikun tarve.
Tänään tein hyvillä mielin vähän töitä. Tuli aika tallentaa uudelle tikulle. Otin hymyillen kotelon, joka oli hyllynreunalla, siihen mihin olin sen jättänytkin. On niin kätevää, kun ihminen on järjestelmällinen ja sillä on kaikki tikut samassa rasiassa.
Varmaan jo arvaattekin, että kotelo oli tyhjä. Ei ensimmäistäkään tikkua.
Minulla ei ole harmainta haisua siitä, mitä on päässyt tapahtumaan siinä välissä, kun purin uudet tikut pakkauksistaan ja päätin sijoittaa ne oranssiin silmälasikoteloon.
Missä minun kaikki muistitikkuni luuraavat. Sunnuntai iltanahan olisi voinut keksiä jotain muutakin ajanvietettä kuin tyhjentää kaikki laatikot ja kaapit ja lokerikot ja yrittää löytää ne %&€°!! muistitikut.
Harmi, että minut on vielä kasvatettu siihen vanhanaikaiseen tyyliin, jossa vika löytyy aina itsestä. Olisi niin kiva syyttää tästä jotain toista. Mutta ei voi mitään. Minä hukkasin muistitikut.
Sitten sain älyväläyksen. Kokoan kaikki muistitikkuni vanhaan oranssiin silmälasikoteloon. Pistän tikun aina sinne, otan sieltä. Olen järjestelmällinen. Aikaa säästyy, kun ei tarvitse kääntää ympäri huushollia aina kun yllättää muistitikun tarve.
Tänään tein hyvillä mielin vähän töitä. Tuli aika tallentaa uudelle tikulle. Otin hymyillen kotelon, joka oli hyllynreunalla, siihen mihin olin sen jättänytkin. On niin kätevää, kun ihminen on järjestelmällinen ja sillä on kaikki tikut samassa rasiassa.
Varmaan jo arvaattekin, että kotelo oli tyhjä. Ei ensimmäistäkään tikkua.
Minulla ei ole harmainta haisua siitä, mitä on päässyt tapahtumaan siinä välissä, kun purin uudet tikut pakkauksistaan ja päätin sijoittaa ne oranssiin silmälasikoteloon.
Missä minun kaikki muistitikkuni luuraavat. Sunnuntai iltanahan olisi voinut keksiä jotain muutakin ajanvietettä kuin tyhjentää kaikki laatikot ja kaapit ja lokerikot ja yrittää löytää ne %&€°!! muistitikut.
Harmi, että minut on vielä kasvatettu siihen vanhanaikaiseen tyyliin, jossa vika löytyy aina itsestä. Olisi niin kiva syyttää tästä jotain toista. Mutta ei voi mitään. Minä hukkasin muistitikut.
Tekstit
Noin siinä aina käy, kun laittaa tärkeät esineet oikein hyvään talteen. Mutta ne esineet säilyvät, jotka vain ajelehtivat pöydällä ja kaapin päällä. Olen myös huomannut, että epäilen aina itseäni huolimattomuudesta, mutta olen yleensä laittanut tärkeät paperit ja esineet juuri sinne minne ne on järkevintä laittaa. Mutta se paikka löytyy vasta sitten, kun on kääntänyt koko talon mullin mallin. Onnea etsintään.
VastaaPoistaPyhä Antonius auttaa kadonneiden esineiden löytämisessä, sanovat katoliset sukulaiseni.
Joskus auttaa, kun antaa aivoilleen tai muistilleen tehtäväksi etsiä ao. esineen. Ennen nukkumaanmenoa kysyy itseltään: Missä ovat muistitikut? Sen voi jopa kirjoittaa lapulle. Aamulla kun heräät, ne pienet informaatikot päässäsi ovat tehneet töitä ja etsineet tiedon, hyvässä lykyssä jopa kertovat tiedon sinulle.
VastaaPoistaHuonompi puoli tässä konstissa on, että ei toimi aina.
Oletko kuullut paikasta nimeltä Hukka? Siellä on paljon tavaraa, kaikenlaista. Ne kaikki ovat menneet Hukkaan ja ovat siis Hukassa.
VastaaPoistaJoskus ne palaavat sieltä, Hukasta, aivan yhtä ihmeellisesti.
Niin tuttua. Minä käännän laatikot ja kaapit nurin ja etsin etsimästä päästyänikin etsin. Sitten joskus siellä sotkussa etsitty on - kuten alunperin muistinkin- tai sitten pullahtaa jostakin odottamattomasta paikasta. Prosessi vie väistämättä siivoamiseen, kun etsimisen jäljiltä kaikki on mullin mallin.
VastaaPoistaAnna, minulla käy juuri noin. Ehkä pitäisi turvautua pyhään Antoniukseen, mutta minulle ei ole vielä kehittynyt mitään suhdetta häneen.
VastaaPoistaAnneli, kiitos vinkistä. Pitää kokeilla. Nyt yön aikana aivoni olivat jo tuottaneet sellaisen muistikuvan, että pidin noita muistitikkuja kädessä. Ilmeisesti miettien mihin järkevään paikkaan ne laittaisin. Mutta sen pidemmälle muisti ei kanna vielä.
Anonyymi 1, onko se sama Hukka, joka meidät joskus perii? Ja tosiaan, kadonneet esineet palaavat joskus ihmeellisesti. Olen jo nyt löytänyt kaikenlaista kadonnutta.
Anonyymi 2, ehkä pitää olla tyytyväinen, kun joskus tulee sitten siivottua.
Jos esine ei ala löytyä, käännetään Antoniuksen kasvot seinään päin. Kun esine vihdoin löytyy, Antonius saa taas katsella huoneeseen päin. Patsas on ahkerasti käytössä, kun isoisä tai isoäiti alkaa dementoitua ja esineet katoavat jatkuvasti. Katolisuudessa ja juutalaisuudessa on paljon huumoria.:)
VastaaPoistaJoko löytyi?
VastaaPoistaOn se muisti vain merkillinen ilmiö... Minullakin on hirveän hyvä muisti, mutta joskus harmillisen lyhyt. Ehkä sama on sinullakin ;)
Sama Hukkako?
VastaaPoistaEn ole tuota tullutkaan ajatelleeksi, että sehän se juuri periikin, tämän kaiken. Sitten ollaan Hukassa. Totisesti.
Anna, harmi kyllä minulla ei ole Antoniusta, jonka voisi kääntää seinään päin...
VastaaPoistaEi ole löytynyt, Villasukka.
Niinpä, anonyymi.
Kirsti, voi olla, että on parempi, ettei ole. Et raskisi kääntää A:a seinään päin.:)
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJamaicassa sanotaan:
VastaaPoista"St. Anthony, St. Anthony
Please come down
Something is lost
And can't be found"
(linkki oli huono, jätin sen pois.)
Aina oppii uutta:-)
VastaaPoistaArvaa, mikä minua ilahdutti oheisessa?
VastaaPoistaNo, minäkin säilytän muistitikkujani silmälasikotelossa! (Tosin ne ovat vielä siellä, tarkistin varmuuden vuoksi...)
Silmälasikotelo on kätevä ja niitä löytyy, kun aina tulee uusien lasien mukana uusi kotelo.
VastaaPoistaMutta siis tikut eivät ole ilmestyneet.