torstai 30. elokuuta 2012

Hyväntekeväisyyttä ja pahantekeväisyyttä

Nyt kaikki innokkaat kuntoilijat, lähtekää kävelemään kehitysmaan naiselle ammatti! Tässä on takana Naisten Pankki, siis rahasto, josta kehitysmaiden naiset voivat ottaa 8-50 euron suuruisen pienlainan ammatinharjoittamisen aloittamiseksi.

Susu Petalin näyttelypäiväkirjasta voi seurata miten Susu valmistautuu kuukauden päästä avattavaan taidenäyttelyynsä. Euro ja pinna siinä selvästikin venyvät maksimaalisiin mittoihin. Susu tarjoaa reality-vaihtoehdon BB-talolle.  On tässäkin pelkokertoimet ja vähän muutkin kertoimet kohdallaan.

Ja sitten pakollinen vali valitus:

Heräsin ajatukseen, että ehkä minun pitäisikin hakea Kelan kuntoutukseen, jota Kirjailijaliitto on markkinoinut jäsenistölleen. Minulla ei valitettavasti ole vielä mitään kroonista eikä väliaikaistakaan sairautta, mutta voisin mennä lääkäriin valittamaan sitä että olen vyötärölihava ja saan kohta slaagin. Tiedotetteessa sanotaan, että hakuaika päättyy syyskuussa. Syyskuu on laaja käsite. Loppuuko hakuaika syyskuun alussa vai lopussa. Joku varmaan tietää. Nyt olen etsiskellyt vastausta sekä kelan sivuilta, että soitellut liittoon ilman että olisin onnistunut tavoittamaan ketään. Nythän se slaagi sitten tulee, kun kallista työaikaa haaskautuu tällaiseen. Ei ikinä kannattaisi hakeutua mihinkään. Ja miten kauan menee lääkäriltä b-lausunnon kirjoittamiseen. Stressi nousee ja vyötärön ympärys kasvaa, voi minua.



Share/Bookmark

10 kommenttia:

  1. Minäkin suunnittelin tyky-kuntoutukseen hakemista, kun aivan ilmeisesti on pysyttävä työkunnossa hautaan asti. Enpä kuitenkaan voi. Sinänsä kohtalon ivaa, että ei ole varaa hakeutua kuntoutukseen, kun ei apurahalotto osunut kohdalle. Täytyy pysyä työkyvyssä ilmeisesti omin konstein. Olisi kyllä ollut tosi mukavaa. Olen kymmenisen vuotta sitten ollut Aslak-kuntoutuksessa ja se teki kyllä hyvää.
    Joten kannustan kovasti sinua hakeutumaan. Jaksaa pitää.

    VastaaPoista
  2. Siis miksi et voi? Voinko minä sitten? Ei minullakaan ole apurahaa, luulin ettei kuntoutus maksa.

    VastaaPoista
  3. Selitin huonosti - tai siis purskahdin kitkeränkatkerana... Kuntoutus ei maksa mitään. Päin vastoin, Kela antaa jopa päivärahan. Joka meidän tuloilla on tietty fenomenaalinen.
    Mun hakemiseni estyy sillä, että pitää haalia niin hemmetisti töitä, kun ei ole sitä apurahaa. Eikä pysty irrottautumaan edes niiksi kuntoutusviikoiksi.

    VastaaPoista
  4. Kiitos mainostilasta! Nyt siellä blogissa on aluksi runoja, tuolle näyttelypäiväkirjalle löytyy kyllä oma kategoria.

    Hae vaan kuntoutukseen. Kuntoutuksenhan on myös tarkoitus ennaltaehkäistä kropan rappeutumista ja motivoida ihmiset syömään järkevästi ja liikkumaan enemmän. Ei sinne ihan raatona pysty menemäänkään.
    Olen ollut monenlaisissa kuntoutuksissa ja yleensä se on ollut hyvä piristysruiske omaan elämään. Sosiaalinenhan siellä täytyy vähän olla, kun jakaa huoneen ihan vieraan ihmisen kanssa, mutta saa kai maksusta yhden hengen huoneenkin. Siinä vaan sitten tuppaa jäämääm ulkopuolelle niistä sosiaalisista ympyröistä.

    Tuo hakuajan päättymisajankohta on kyllä kohtuullisen hämärä.

    VastaaPoista
  5. Jos istahtaa verkkopankin ääreen ja maksaa tuon 25, niin ei tartte sen enempää kävellä. ;) Joo mä tiedän, olen laiska ihminen.

    VastaaPoista
  6. Anneli, sama ongelma minulla on. Noita opetustöitä pukkaa. Nyt aloin empiä... Mistäköhän minä näen, että mille viikoille kuntoutukset osuisivat jos niihin pääsisin... Hiki tulee tässä miettiessä jo.

    Susu, minusta alkaa vaikuttaa siltä, että pitää vähintäänkin lykätä tuonnemmaksi. En ehdi tässä ajassa selvittää kaikkia vaadittuja asioita alkaen kuntoutuksen ajankohdista. Jos alkaa jo tänä syksynä, ei onnaa mullakaan.

    VastaaPoista
  7. Aslakin ideana lienee, ettei saakaan olla liian raihnas, vaan tarkoitus on motivoida henkilö pitämään kunnostaan ja terveydestään huolta. Se oli hyödyllinen ja antoisa kokemus ainakin minulle, kun sinne vuosia sitten pääsin. Eri asia, kuinka kuntoilu sittemmin on jatkunut...

    KELAn yksilökuntoutus on kai tarkoitettu jo sairaille mutta töissä sinnitteleville.

    VastaaPoista
  8. Saatat sitten päästä kahden viikon interenaattijaksolle jos pääset Aslak-kuntoutukseen. Kaikki eivät kahta viikkoa kestä, myyhhyyhnyyh, kun täytyy olla kotoa poissa. Yää. Tulee koti-ikävä.

    Mutta siitä voi aina kirjoittaa. Esimerkiksi opuksen: "olin suljetulla osastolla" tjs.

    VastaaPoista
  9. Kirjailijaliiton jäsensivuilta löytyy. Jäsenkirje numero 3. Siinä oli hakuajan deadine 3.9. mutta en tiedä, olisko sitä venytetty. Samassa kirjeessä ovat myös nuo internaattijaksot. Ensimmäinen ja pisin oli marraskuussa ja se on juuri se, mihin minun on mahdoton päästä.

    VastaaPoista
  10. Aivan niin Anneli, kyllä tosiaan jää väliin minultakin. Tämä on tietenkin tarkoitettu niille, joilla on apuraha, katkeraa murinaa... Marraskuu on mahdottomin kuukausi lähteä mihinkään, silloin pukkaa keikkaa eniten.

    Maijamarja, vaikeaa kieltämättä olisi minustakin kaksi viikkoa olla kaukana kotoa. Epäilemättä pukkaisin juuri tuontyyppisen kirjan siitä hyvästä.

    Maisakaisa, joo aloin nyt haaveilla kuntoutuksesta. Hyvähän se on, että ihmisellä on unelmia.

    Anne, olen kyllä samanlainen kuntoilija kuin sinä...

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!