Pidin Varsovaa ankeana paikkana, vaikka ankeutta ei kai kannattaisi ihmetellä, kun ajattelee kaupungin historiaa. Ja Puolan historiaa. Kun kuljin Varsovan katuja, muistelin Wajdan elokuvia, joita tuli joskus katsottua elokuvakerhoissa.
Vaikka olin valmistautunut retkeen (minulle) poikkeuksellisen hyvin, olin siis lukenut yhden matkaoppaan ja pari puolalaista romaania, ihmisiin piirtynyt murhe tuli silti yllätyksenä. Sen ei tietenkään olisi pitänyt yllättää, mutta olen kai jotenkin vähän puupää, enkä tajua asioita ennen kuin jälkikäteen.
Matka oli mielenkiintoinen, mutta jätti ristiriitaisen olon, koska tuntuu hiukan oudolta tehdä huviretki kaupunkiin, joka on tunnettu ghetostaan. Sieltä n. 300 000 juutalaista toimitettiin Treblinkaan. Vanha kaupunki, joka pommitettiin maan tasalle, on rakennettu uudestaan, mitä voi pitää melkoisena saavutuksena.
Nautin täysin siemauksin siitä, että sain asua ylellisessä hotellissa. Aamiainen oli runsaudessaan käsittämätön. Kun maksoin matkan, ilmoitin laskun tiedoissa, että kysymyksessä on "koulutusmatka". Olin siis olevinani ikään kuin töissä. Näin sitä siis etuoikeutettu kansanosa matkailee ja sivistää itseään. Ehkä olemme nyt viisastuneet ja pystymme omalta osaltamme rakentamaan maailmaa paremmaksi. Käsi sydämelle, pystymmekö siihen.
Huomaan muuten olleeni kulturelli nuori, koska puolalaisen nobelistin Henryk Sienkiewiczin tuotanto tuli minulle tutuksi jo ennen lukioikää. Nyt heräsi kyllä kiinnostus kerrata muinainen lukukokemus.
Vaikka olin valmistautunut retkeen (minulle) poikkeuksellisen hyvin, olin siis lukenut yhden matkaoppaan ja pari puolalaista romaania, ihmisiin piirtynyt murhe tuli silti yllätyksenä. Sen ei tietenkään olisi pitänyt yllättää, mutta olen kai jotenkin vähän puupää, enkä tajua asioita ennen kuin jälkikäteen.
Nautin täysin siemauksin siitä, että sain asua ylellisessä hotellissa. Aamiainen oli runsaudessaan käsittämätön. Kun maksoin matkan, ilmoitin laskun tiedoissa, että kysymyksessä on "koulutusmatka". Olin siis olevinani ikään kuin töissä. Näin sitä siis etuoikeutettu kansanosa matkailee ja sivistää itseään. Ehkä olemme nyt viisastuneet ja pystymme omalta osaltamme rakentamaan maailmaa paremmaksi. Käsi sydämelle, pystymmekö siihen.
Huomaan muuten olleeni kulturelli nuori, koska puolalaisen nobelistin Henryk Sienkiewiczin tuotanto tuli minulle tutuksi jo ennen lukioikää. Nyt heräsi kyllä kiinnostus kerrata muinainen lukukokemus.
Tekstit
Olen yllättynyt reaktiostasi. Eikö kaupungin kauneus vaikuttanut? Entä ihmiset? En ole käynyt Varsovassa, mutta kokemukseni muualta entisistä ns. Itä-Eroopan maista ovat toiset. Puolassa olen käynyt vain Krakowassa.
VastaaPoistaDramatiikkaa ja vastakohtia on Krakowassakin. Mutta Puolassa kuten muissakin entisissä Neuvostoliiton miehittämissä maissa on nykyään suunnatonta energiaa ja elämäniloa, tarmoa.
Eniten yllätti Krakowassakin se, miten ystävällisiä ihmiset olivat ja kuinka rauhallisia ja hyvin käyttäytyviä olivat lapset ja nuoret. Olen kokenut samaa myös Tsekissä, Kroatiassa ja Sloveniassa.
Kaupungeissa on nähtävissä arkkitehtuurissa monta kerrostumaa: vanha kulttuuri 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta ja jopa keskiajalta, ankeat ja suorastaan karmeat rakennukset ja värit - tai raskas harmaus ja lika - kommunistiajalta sekä uusi tyyli, jossa on rohkeita kokeiluja, hienoja ratkaisuja, sekaisin kaikenlaisia tyylejä.
Käy seuraavaksi Krakowassa.:)
Siis onhan siellä paljon kaunista, mutta ei sitä historiaa voi unohtaa, tai siis minä en voi. Ja kyllä se historia näkyi ihmisissä, niin minä sen koin. Tämä ei ollut mitään kritiikkiä Puolaa eikä Varsovaa kohtaan, vaan surua ihmiskunnan puolesta.
VastaaPoistaSait epäilemättä paljon enemmän irti Varsovasta ja katsoitkin sitä viisaammin silmin kuin meikäläinen, joka en ollut opiskellut mitään etukäteen. Toki jotain tiesin, ja ghetto, se vähä mitä oli jäljellä, oli pakko nähdä. Tiilirakennuksen murunen oli koskettava kokemus, myös Stalinin rakennuttama ja kansalaisten vihaama kulttuuripalatsi oli ihan vaikuttava nähtävyys. Chopinin museosta jäi sekava kuva, mikä saattoi johtua siitäkin, että iskin pääni lipputoimiston lasioveen... Jotain opin matkalla ja ehkä virkistävä vaikutuskin tulee, kunhan selviän matkustusväsymyksestä. Kaiken kaikkiaan Varsovassa kannatti käydä. Marja-Leena
VastaaPoistaKiitos Kirsti matkaseurasta, vaikkei paljon ehdittykään rupatella.
VastaaPoistaTämähän oli vain parin päivän reissu, joten kovin vankasti perusteltuja käsityksiä ei pysty esittämään, mutta kyllä minustakin Varsova oli tunnelmaltaan tummasävyinen kaupunki. Oli toki paljon komeaa ja kaunista ja iloistakin, mutta ankara historia nousi esiin jatkuvasti. Monessa paikassa alkoi turistinkin alahuuli väpättää.
Sari
Kaikki, joilta olen kysynyt, ovat ilmoittaneet, että kyseessä on ruma kaupunki, jossa mitään vanhaa ei luonnollisesti ollut jäljellä (vaan kaikki on uudelleen rakennettu). Siitäkin huolimatta tämä on kaupunki, jonka haluan jostain syystä nähdä.
VastaaPoistaAnne, nähtävästi kuvat valehtelevat. :)
VastaaPoistaKuvien perusteella Varsova näyttää suunnattoman kauniilta kaupungilta. Minusta juuri tämä - pitkä, loistava historia sekä (entistettyjenkin) kaupunkien kauneus ja niiden vastakohtana natsien ja kommunistien aiheuttama kauhu, suru ja ikävä - ovat se unohtumaton vaikutus, jonka nuo Keski-Euroopan maat tekevät turistiin.
Varsova pitää nähdä seuraavaksi.
Marja-Leena, sinä kyllä tunnut saaneen paljonkin irti. Kouliintunut matkailija käyttää aikansa hyödyllisesti, eikä pyöri zombina ympyrää, kuten minä.
VastaaPoistaSamoin Sari, kiitos matkaseurasta. Minua ujostutti tulla juttelemaan, koska liikuit sen pitkän julkkiksen seurassa, joka oli tullut niin tutuksi Ei se haittaa videosta.
Anne, kyllä kannattaa nähdä Varsova, koska onhan se ällistyttävää, että sellainen rauniokasa on tavallaan restauroitu. Hengen voitto aineesta.
Uskon, että siinä rumuuden näkemisessä ja "eihän siellä ollut mitään" fiiliksessä oli osa juurikin tätä synkkyyttä. Esim. Berliinihän on myöskin rakennettu uusiksi, mutta siellä ahdistusta tai surua ei aisti, koska tilanne oli niin erilainen.
VastaaPoista"Hengen voitto aineesta."
VastaaPoistaKirsti, Sinä sen sanoit, se on parasta noissa maissa.:)
Ymmärrän myös kauhusi. Nähtyäni Prahassa Pinkan synagogassa ne seinät, jotka olivat täynnä Böömissä ja Määrissä tuhottujen juutalaisten nimiä, en jaksanut mennä Krakowasta Auschwitziin itkemään. Itku on terapeuttista, mutta puolalaislle lienee enemmän hyötyä, jos osallistumme heidän optimismiinsa.
Anne,
Berliinissä tunnustetaan kollektiivinen syyllisyys. Sitä käsitellään kaikkialla, ei peitellä. Se näkyy kaikkialla. Saksalaiset ovat olleet sekä syyllisiä että uhreja niin kuin venäläisetkin. Berliiniläiset ovat tunnustaneet molemmat, mutta ei se varmaankaan ole olut helppoa.
Kävin Varsovassa kesällä 1993. Mielestäni Varsova oli silloin iloinen kaupunki. Aurinko paistoi, oli lämmintä, kaikkialla rakennettiin, ihmiset hyörivät ja pyörivät. Kaikki halusivat puhua englantia kanssani - vietin illat juoden teetä ja puhuen englantia hotellini vastaanotossa työskennelleiden opiskelijoitten kanssa. Kävin kirjastossa, jossa oli kauniisti kuvioidut, natisevat puulattiat. Puolalaiset olivat äärimmäisen ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Huolehtivaisiakin he olivat, olin pidennetyllä työmatkalla, vapaapäivinä tuttavien tuttavat kutsuivat minut kylään syömään herkullisia kaalikääryleitä. Vierailin Jasna Gorassa, hieno kokemus sekin. Ainoa ikävä asia oli, että kun kysyin juutalaisen hautausmaan sijaintia, ihmiset hämmentyivät ja alkoivat selittää, ettei Varsovassa ollut sellaista. Löysin sitten paikan Suomesta ostetun kartan avulla, paikan päällä ostetussa kartassa oli hautausmaan kohdalla vihreä kohta ilman tekstiä.
VastaaPoistaHei anonyymi, hyvä kuvaus Varsovasta. Paljon tietysti aina riippuu siitä, että keitä tapaa ja keiden kanssa juttelee. Tuo kartta-asia on tietenkin kuvaava.
VastaaPoistaPrahan tapauksessa voi olla kyse juutalaisen hautausmaan suojelusta vandalismia vastaan. Synagogien edessä on usein korkeat metallitolpat samasta syystä.
VastaaPoistaMutta entä tämä: kun asuin vielä Etelä-Helsingissä, turistit kyselivät usein, missä on Johanneksen kirkko, sillä Helsingin kartoissa oli sen kuten useiden muidenkin kirkkojen kohdalla tyhjä kohta?
Krakovaa ovat kyllä kehuneet tutut (myös puolalaiset) maan parhaaksi turistikohteeksi, Varsovaa vähemmän (mutta ei sinne menoa mitenkään kielletty niinkuin vaikka Lodzia...)
VastaaPoistaMutta joo, toisaalta minusta tuntui aika aavemaiselta Roomassa juuri sen vuoksi että siellä oli niin paljon historiallisia ja kauniita rakennuksia, ihmettelin että pystyykö siellä oikeasti asumaan joku vai onko kaikki oikea elämä karannut lähiöihin...
Kävin Varsovassa ja lähiseuduilla paljonkin 1990-luvulla. Ihmisten ystävällisyys, lämpimyys ja vieraanvaraisuus oli huikeaa. Surumielisyydessä koin paljonkin yhteyttä suomalais-slaavilaiseen melankoliaan.Pyrkimys ja into kohti taloudellista nousua oli silloin kuitenkin käsin kosketeltavissa.Nyt pettymys on varmasti kova.
VastaaPoistaHuikeaa oli kokea koskematon maaseutu ja kukkivat suuret tuoksuvat magnoliapuut.
Treblinkan kivilohkareiden keskellä tuli itku.
Anna, Turussakin juutalaisten hautuumaa on aidattu ja portit lukittu. Kiinnostavaa havainto karttojen suhteen.
VastaaPoistahdcanis, meiltä kai jäi Krakova hintansa vuoksi pois laskuista, eli Varsovaan mentiin, koska se oli halvempi. Se kai kertoo jotain. Miten se sitten on sen Rooman kanssa, onko siellä oikeaa elämää? Olen ajatellut, että pitäisi kai käydä siellä paavia moikkaamassa, tms.
Ump, minä tunnen puolalaisia täällä Suomessa ja olen ollut heidän kulttuuristaan aika vaikuttunut, siksi minulla kai oli Varsovankin suhteen jotain odotuksia. Niin, tuota talouteen liittyvää puolta en tullut ajatelleeksikaan. Lopulta puolalaiset voivat ehkä olla vielä tyytyväisiä, kun eivät ehtineetkään mukaan euroon...Lentokoneesta näin, että Puolassa on valtavia ehjiä metsä-alueita, kaikki tuollainen jäi tietenkin näkemättä.
Joo, kyllä myös Rooman keskusta-alueilta löytyi vihjeitä siitä että se on oikea kaupunki eikä turistien täyttämä aavekaupunki...sano paaville terveisiä jos menet :)
VastaaPoistaVielä Varsovan ghetosta: säveltäjä ghetossa.
VastaaPoistahttp://blogisisko.blogspot.fi/2005/08/toisinaan-luova-ty-on-extreme-laji.htm
Linkki ei mahtunut kokonaan. Kokeilen vielä
VastaaPoistahttp://blogisisko.blogspot.fi/2005/08/
toisinaan-luova-ty-on-extreme-laji.html