Harry G. Frankfurtin Paskapuheesta lähti kirjastosta mukaani nimensä vuoksi ehkä, ja koska kirja on mukavan kokoinen. Tällaisia pieniä, taskuun sopivia pitäisi kirjojen olla.
Princetonin yliopiston emeritusprofessori hahmottelee esseessään esiin paskapuheen ominaislaatua. Miten paskapuhe esimerkiksi eroaa humpuukista tai suoranaisesta valehtelusta.
Paskapuhetta ajatellessa mieleen tulee ensimmäiseksi poliitikot ja mainostajat, mutta kirjan luettuani huomaan, että kirjallisuus-ja taidemaailmakin on täynnä paskapuhetta, sitä on oikeastaan kaikkialla.
Frankfurt kirjoittaa ilmiöstä, jonka Nylén on kääntänyt turpakäräjiksi. On siis sellaista puhetta, jossa ihmiset esittävät mielipiteitä politiikasta, sukupuolisuhteista, uskonnosta ym. ilman pelkoa, että he joutuisivat eräänä päivänä seisomaan näiden mielipiteiden takana. Koska osalliset tietävät ettei ole tarkoituskaan esittää vankkumattomia mielipiteitä, vaan ainoastaan kuulostella miltä jotkut ajatukset kuulostavat ääneen sanottuina. Esim. blogini on aina ollut ja tulee aina olemaan turpakäräjöintiin verrattavissa olevaa näppäimistön pieksentää.
Ei siis kannata lukea näitä tekstejä huolellisesti muotoiluina manifesteina milloin mistäkin asiasta, tai vastauksina suuriin kysymyksiin, vaikka minulle jäikin vähän epäselväksi pitääkö Frankfurt turpakäräjöintiä suoranaisena paskapuheena.
Kirjavinkit on arvioinut kyseisen teoksen
Princetonin yliopiston emeritusprofessori hahmottelee esseessään esiin paskapuheen ominaislaatua. Miten paskapuhe esimerkiksi eroaa humpuukista tai suoranaisesta valehtelusta.
Paskapuhetta ajatellessa mieleen tulee ensimmäiseksi poliitikot ja mainostajat, mutta kirjan luettuani huomaan, että kirjallisuus-ja taidemaailmakin on täynnä paskapuhetta, sitä on oikeastaan kaikkialla.
Frankfurt kirjoittaa ilmiöstä, jonka Nylén on kääntänyt turpakäräjiksi. On siis sellaista puhetta, jossa ihmiset esittävät mielipiteitä politiikasta, sukupuolisuhteista, uskonnosta ym. ilman pelkoa, että he joutuisivat eräänä päivänä seisomaan näiden mielipiteiden takana. Koska osalliset tietävät ettei ole tarkoituskaan esittää vankkumattomia mielipiteitä, vaan ainoastaan kuulostella miltä jotkut ajatukset kuulostavat ääneen sanottuina. Esim. blogini on aina ollut ja tulee aina olemaan turpakäräjöintiin verrattavissa olevaa näppäimistön pieksentää.
Ei siis kannata lukea näitä tekstejä huolellisesti muotoiluina manifesteina milloin mistäkin asiasta, tai vastauksina suuriin kysymyksiin, vaikka minulle jäikin vähän epäselväksi pitääkö Frankfurt turpakäräjöintiä suoranaisena paskapuheena.
Kirjavinkit on arvioinut kyseisen teoksen
Tekstit
Paskapuhe kuulostaa mielenkiintoiselta professorin suusta. Tekee mieli saada siitä lukea. Muutenhan "paskapuhe" on tuttu juttu. Sitä kuulee siellä sun täällä. Jopa paikoissa, joissa sitä ei olettaisi olevan edes tarjolla.
VastaaPoistaTämä blogisi ei ole paskapuhetta. Ota tämä kiitoksena!
No otan kiitoksena!
VastaaPoistaFrankfurtin kirja on tinkimättömän filosofinen ja luulen, että sen ilkikurisuus osuu vähän jokaisen nilkkaan.
VastaaPoistaKukaan ei ole niin fiksu kuin asiantuntija, ja sitä vikaa meissä jokaisessa taitaa olla. Erityisen hauskoja ovat amatööriasiantuntijat, jotka vetoavat omaan kokemukseensa asiasta. Yleensä noilla asiantuntijoilla on järkyttävän suuri kokemus ihan kaikenlaisesta, ihme, että elämä on riittänyt kaiken kokemuksen saavuttamiseen.
Joskus on ihanaa todeta, ettei ole mielipidettä joistain asioista, mutta sitä kai pidetään laiskuutena tai pinnallisena.
Olkoon niin.
Ranskalainen aforismi: "Mielipiteet ovat kuin perseenreikiä, jokaisella on omansa." Anteeksi ruma sana, mutta pidän itse tämän ajatuksen mielessäni, kun mielipiteitäni ilmaisen. Se auttaa myös ymmärtämään paremmin muiden sanomisia.
VastaaPoistaKyllä kokemus; ammattikokemus, elämänkokemus, työkokemus jne., ovat sitä tietotaitoa jota ei saa kirjaviisaudesta tai muusta viisastelusta vaan tekemällä ja elämällä, oppimalla.
VastaaPoistaTotta tosiaan, kaikki ne jotka väheksyvät kokemuksen ja oppimisen kautta syntynyttä taitoa ovat kieltämättä aika hauskoja.
Susu, ehkä niihin amatööriasiantuntijoihin voisi asennoitua kuin Frankfurt turpakäräjiin. Se jollakin tavalla kuuluu ihmisluontoon, että pitää saada soittaa suutaan ja esittää mielipiteitä kokemuksen rintaäänellä, vaikkei sitä kokemusta aina niin olisikaan.
VastaaPoistaMary, tuo on minunkin suosikkisanontani ja minä opin sen NYPD-bluesista...
Nimetön, oma kokemus on hyvä väline itsen ymmärtämiseen, mutta se ei aina ole ihan suoraan siirrettävissä muiden elämään.
Ei kyse varmaankaan ollut itseymmärryksestä vaan taidosta, siitä mistä on elämässä kyse. Kukaan ei osaa kaikkea, ja senkin mitä osaa sekin kehittyy koko ajan.
PoistaSen minkä osaa, on oppinut, siihen on harjaantunut, monia asioita elämässään kyllä oppii jos vain haluaa oppia. Tai ottaa vastaan oppia.
Näin minä ymmärrän "nimettömän" kommentin. Ette näytä kauheasti pitävän arvossa kuin omaa kokemustanne, ja sekin näköjään vertautuu amatööreihin. Paskanjauhajiin. Tosin en kyllä yhtään tajua minkälajin osaamisesta on kyse.
Sinä olet amatööri joissain asioissa ja joissain asioissa osaaja. Kuten jokainen.
"Ette näytä kauheasti pitävän arvossa kuin omaa kokemustanne, ja sekin näköjään vertautuu amatööreihin. Paskanjauhajiin. Tosin en kyllä yhtään tajua minkälajin osaamisesta on kyse.
VastaaPoistaTuo on oma tulkintasi, että täällä ei arvostettu Nimettömän kommenttia. Ja jotta paskanjahannan olemus sinulle paljastuisi, kannattaa lukea tuo kirja, jonka vinkkasin. Siis jos kiinnostaa ko. ilmiö.
Tosiaan, en tarkoittanut itseymmärrystä, muttei se haittaa, ihmiset ymmärtävät ja tulkitsevat niin tai näin, vahinkoa syntyy vain silloin ellei tarkista ymmärrystään tai tulkintojaan tjms.
VastaaPoistaEi ollut tarkoitus tehdä mitään erityistä tulkintaa, jatkoin vain ajatusta, sanoin mitä tuli mieleen kommentistasi. Ei tässä kommenttilaatikossa pysty toisen sielun erityisiin syväluotauksiin.
VastaaPoista