Kiinnyn usein ihmisiin joita en ymmärrä. Se on jokin lahja tai kirous, vaikea päättää kumpi. Se liittyy jollakin tavalla työhön. Kirjoittaminenkin on pyrkimystä ymmärtää asioita, ihmisiä, ilmiöitä joita en ymmärrä. Minuun on siis sisäänkirjoitettu tämä kiinnostus kaikkea sellaista kohtaan, jota en ymmärrä.
Tai no, ehkä ei aivan kaikkea, en ymmärrä huippurheilua, eikä se myöskään kiinnosta.
Minua ei haittaa, jos joku ei ymmärrä minua, mutta silloin toivon että hän tajuaisi itse, että hän ei ymmärrä. Mielelläni tietenkin selitän hänelle ja pyrin lisäämään hänen ymmärrystään, mutta ei se ole välttämätöntä, kunhan hän ei ala päässään kehitellä outoja teorioita siitä mitä ajattelen asioista.
Elämässä on hetkiä, avautumia, joiden aikana voi saada kontaktin toiseen ja kokea hänen kanssaan jotain samaa. Mutta ne hetket ovat harvinaisia, eikä pelkästään niiden varaan voi rakentaa ihmissuhdetta. Ihmissuhteen voi rakentaa vain sen varaan, että toinen saa olla sellainen kuin on ja itse saa olla sellainen kuin on. Ja voidaan jutella ja kysellä ja selittää ja olla kiinnostuneita toisesta ilman, että pitää jatkuvasti varoa sanojaan. Koko ajan ei tarvitse ymmärtää, joskus riittää sen tunnustaminen, että ei ymmärrä. Se on suurinta mahdollista ymmärrystä.
Tai no, ehkä ei aivan kaikkea, en ymmärrä huippurheilua, eikä se myöskään kiinnosta.
Minua ei haittaa, jos joku ei ymmärrä minua, mutta silloin toivon että hän tajuaisi itse, että hän ei ymmärrä. Mielelläni tietenkin selitän hänelle ja pyrin lisäämään hänen ymmärrystään, mutta ei se ole välttämätöntä, kunhan hän ei ala päässään kehitellä outoja teorioita siitä mitä ajattelen asioista.
Elämässä on hetkiä, avautumia, joiden aikana voi saada kontaktin toiseen ja kokea hänen kanssaan jotain samaa. Mutta ne hetket ovat harvinaisia, eikä pelkästään niiden varaan voi rakentaa ihmissuhdetta. Ihmissuhteen voi rakentaa vain sen varaan, että toinen saa olla sellainen kuin on ja itse saa olla sellainen kuin on. Ja voidaan jutella ja kysellä ja selittää ja olla kiinnostuneita toisesta ilman, että pitää jatkuvasti varoa sanojaan. Koko ajan ei tarvitse ymmärtää, joskus riittää sen tunnustaminen, että ei ymmärrä. Se on suurinta mahdollista ymmärrystä.
Tekstit
Ajattelet kovin samansuuntaisesti kanssani. :) Tunnistan itsessäni taipumuksen kiintyä ihmisiin, joita en ymmärrä. Tunnistan myös haluni ymmärtää. Turhutumisiahan siitä syntyy, kun aina ei vain voi.
VastaaPoistaAina ei löydy yhteistä kiinnekohtaa. Turhaudun tilanteissa, joissa joudun jatkuvasti asettelemaan sanani huolellisesti. Silloin on aika luovuttaa ja jatkaa eteenpäin.
Itse ajattelen, että silloinkin kun se kiinnekohta löytyy, se on ohimenevä.
VastaaPoistaSuhteiden olennainen osa on se, että ei ymmärrä, ja suhteiden pysyvyys syntyy siitä, kun ihmiset tiedostavat tämän ja haluavat silti pysyä suhteessa ja etsiä niitä hetkiä jolloin voisi ymmärtää.
Saattoi mennä turhan esoteeriseksi, mutta liittyy johonkin mitä yritän työstää...;-)
... vähän niin kuin että rakkaus (ja ystävyys) on tahdon asia...? Millaisiksi kuvittelet sellaiset ihmiset, jotka tavoittelevat ymmärrystä ymmärtämättömyyden keskellä?
PoistaEsoteerinen ongelmasi on kiehtova.
Ehkä minulta puuttuu tarvittava kärsivällisyys elää jatkuvassa vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, joita en ymmärrä lainkaan lukuisista yrityksistä huolimatta. Minulle luontaisin reaktio on ottaa etäisyyttä vetääkseni henkeä, kerätäkseni voimia. Toisinaan myönnän tappion itselleni ja poistun paikalta kokonaan.
Peilaan ongelmaasi lähinnä itseeni, koska kiehtovuuden lisäksi se on kovin vaikea kaikessa abstraktisuudessaan.
Ymmärrän rakkauden nimenomaan tahdon asiaksi, myös ymmärtäminen on aktiivista tahtoa ymmärtää toista, mutta edellyttää tietenkin siltä toiselta osapuolelta halua tehdä itsensä ymmärrettäväksi. Näinhän ei aina ole, koska ihmiset joskus haluavat säilyäkin mysteerinä toiselle ihmiselle, ehkä siksi, että jos he alistuisivat ymmärtämiseen tähtäävälle vuorovaikutukselle, he joutuisivat huomaamaan ajattelunsa virheet ym.
VastaaPoistaIhmettelen, jos ymmärsit tuosta jotain...
VastaaPoista"Ihmettelen, jos ymmärsit tuosta jotain..." :)) Et sinä turhaan kirjailija ole.
VastaaPoistaNiin, tahdon asia toimii vain vuorovaikutteisena. Lienee suurin ajattelun virhe, mikäli vuorovaikutus puuttuu.
"Näinhän ei aina ole, koska ihmiset joskus haluavat säilyäkin mysteerinä toiselle ihmiselle, ehkä siksi, että jos he alistuisivat ymmärtämiseen tähtäävälle vuorovaikutukselle, he joutuisivat huomaamaan ajattelunsa virheet ym."
VastaaPoistaErityisesti särähti tämä: "alistuisivat ymmärtämiseen tähtäävälle vurovaikutukselle". Joka jatkuu vielä rankemmalla "alistamisella": "he huomaisivat ajattelunsa virheet yms"
Minä ajattelen niin, että toinen ihminen on toinen ihminen. Se on lähtökohta. Se mistä kohdasta hän "avautuu" tai mitä jakaa kanssani on täysin hänen valintansa. Se on toisen ihmisen rajojen kunnioittamista.
Kun kohtaan ihmisen jolla on sellainen käsitys itsestään ja/tai "ymmärtämisestään", että hänen on selvitettävä minun puolestani minun asioitani, suljen suuni. Todennäköisesti sellaisesta ihmisestä ei tulisi koskaan läheistä ystävää tai tuttua tms. Senkin voi mahdollisesti tulkita mysteeriksi, jos niin haluaa.
On hyvin mahdollista, että ymmärrämme vuorovaikutussuhteen eritavalla. Lähisuhteeni ovat avoimia siten, että ne sisällä alistamiseen liittyviä elementtejä.
Mutta tässä ajattelemme aikalailla samansuuntaisesti: toisen ihmisen ymmärtämiseen on nähtävä vaivaa, koska toinen ihminen on autonominen, oma yksilönsä. Ja vaikka olisimme kokeneet joskus samansuuntaisia asioita, niin ne eivät koskaan ole aivan tasan samoja.
Rakkaus on niin tahdon kuin tunteen asia, se on myös osin mysteeri. Niin tahdon ajatella.
Niin, onhan se ärsyttävää, jos joutuisi korjaamaan käsityksiään jostain asiasta. Sitä itse kukin varmaan pyrkii välttämään viimeiseen asti. Säilytä nyt kuitenkin mielessäsi pieni varaus sen suhteen, että se mitä minä tarkoitan ja se kuinka sinä asian ymmärrät saattavat olla kaksi eri asiaa...
VastaaPoistaKunhan vain mietin eroja ajattelussamme, ei sen kummempaa. Suurella todennäköisyydellä se mitä sinä tarkoitat ja miten vastaanottaja (ja eri vastaanottajat) sen ymmärtävät poikkeavat toisistaan.
VastaaPoistaIloista päin jatkoa.
päi - vä - n jatkoa
VastaaPoistaMinusta tässä on koko asian ydin (sitaatti kirjoituksestasi):" Ihmissuhteen voi rakentaa vain sen varaan, että toinen saa olla sellainen kuin on ja itse saa olla sellainen kuin on."
VastaaPoistaOn ihmisiä, jotka eivät "kestä" erilaisuutta ja haluavat "käännyttää" toisen näkemään asiat samoin kuin itse. Sellaisesta ihmissuhteesta ei kyllä tule mitään. Itse en siis ainakaan jaksaisi edes panostaa sellaiseen, vaan jätän käännyttäjän etsimään uusia "uhreja".
Kiitos samoin anonyymi.
VastaaPoistaElegia, kyllä, tuo kohta on tosiaan ydin. Erilaisuuden sietämättömyys ilmenee monin eri tavoin, tuo omalle kannalle käännyttäminen on vain yksi niistä. Yleistä on myös se, että kieltäytyy näkemästä ja ottamasta huomioon toisen erilaisuutta. On kuin sitä ei olisikaan.
"Koko ajan ei tarvitse ymmärtää, joskus riittää sen tunnustaminen, että ei ymmärrä. Se on suurinta mahdollista ymmärrystä."
VastaaPoistaHienosti sanottu, ja niin totta!
Mä nuorena kuvittelin että sitten kun vanhenen, alan ymmärtää muita ihmisiä enemmän. Kas kummaa, ymmärrän heitä entistä VÄHEMMÄN ;) mutta hyväksyn oman ymmärtämättömyyteni - kaikkea ei tarvitse ymmärtää, mutta kaikkien ei myöskään tarvitse katsoa asioita samalla tavalla kuin minä.
Myös se tunne, kun joku ihan eri tavoin ajatteleva hyväksyy minut eroavaisuuksistamme huolimatta ihmisenä, tuomitsematta ja yrittämättä "kääntää päätäni", on mukava tunne.
Nuorena sitä erheellisesti kuvittelee kaikenlaista muutakin. Sitähän itsekin muuttuu koko ajan eksentrisemmäksi vuosien myötä, joten edellytykset ymmärtää vain vähenevät...
VastaaPoistaEi kenenkään päätä voi kääntää, ei mihinkään suuntaan ellei toisella ole halua kääntää päätään toista kohden, ja jos se tapahtuu väkisin se on väkivaltaa.
VastaaPoistaTodellinen dialogi syntyy lähtökohtaisesti siitä kokemuksesta, että toinen ihminen on Toinen, ja aivan oma maailmansa.
Merkitykselliset ihmissuhteet muuttavat ja muuttuvat keskinäisen kasvun ja elämänkulun myötä.
Vaan mitä arvelette, miksiköhän nettimaailmassa on niin paljon pelko-angsti-vihapuhetta toisista, oudoista, muista, erilaisista, kaikista niistä/heistä joita ei sen kummemmin tunne.