maanantai 14. tammikuuta 2013

Aina voi valittaa, mutta nyt se on aika vaikeaa

Terveisiä siis pääkaupungista, josta kävin hakemassa Lydecken-palkintoni. Rahat olen hassannut jo etukäteen. Menivät hyvään tarkoitukseen, sen voin sanoa.

Pidin niin tenhoavan palkintopuheen, että liikutuin itse eniten. Onneksi en sentään uusinut kirjamessuilla tapahtunutta itkuun purskahtamista, mutta sellainen moka sattui, etten huomannut kiitellä kustantajaa, ennen kuin vasta  syötyäni Kosmoksessa kustantajan tarjoamat erittäin maukkaat ahvenfileet ja muistutettuani, että esikoiskirjastani tehtiin makulatuuria. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Nyt mieleen palautuu pätkittäin muutakin. Erään toisen kustantamon kustannuspäällikölle puhuin idioottimaisuuksia, kun jostain syystä aloin muistella aikaa jolloin julkaisin kirjan Tammen kautta. Miksi sellainenkin piti ottaa puheeksi. Yritän tästä lähtien käyttäytyä taas fiksummin.

Kollegani Kirsti Kuronen sanoi onnitellessaan, että nyt en voi blogissani valittaa mistään, mutta kuten huomaatte, olen jo valittanut monesta asiasta ja voisin jatkaakin, ellei olisi pakko päästä suihkuun.

Share/Bookmark

23 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon vielä kerran, oli kiva tavata!

    VastaaPoista
  2. Onnea ja iloa, miljona miljoona kiloa :)

    VastaaPoista
  3. Oikein paljon onnea :-)

    VastaaPoista
  4. Majavat plätkäyttävät hännällään isot onnentoivotukset!

    VastaaPoista
  5. Hurjasti onnea!

    Ja tietysti on upeaa ja ihanaa saada palkinto, mutta eihän se ihan kaikkia murheita ja ongelmia maailmasta poista. Kyllä saa ja pitää valittaa edelleen silloin, kun on valittamisen paikka. (Valittaa-sanalla on kuitenkin vähän ikävä kaiku, joten sitä voisi kutsua vaikka kriittisyydeksi.:)

    Sari

    VastaaPoista
  6. Kylläpä te nyt jaksatte onnitella! Kiitos kaikille myötäelämisestä.

    Sari, hyvä idea kieltämättä tuo, että kutsuisi valitustaan kriittisyydeksi. Meinaatko, että menisi läpi?

    VastaaPoista
  7. Ilman muuta. Kriittisyyteen voisi vielä liittää sopivia lisämääritteitä. Voisi olla mediakriittisyyttä, itsekriittisyyttä, yhteiskuntakriittisyyttä ja vaikka monialakriittisyyttä. Kriittinen ihminen kuulostaa aivan muulta kuin valittaja, eikö?

    Et muuten minun mielestäni ole valittaja vaan järkevä ja tarkkasilmäinen ihminen, joka ei verhoa näkemyksiään millään naminami-diibadaaballa. Mutta jos valittajaksi mainitaan, niin sitten voit korjata olevasi kriittinen.

    Sari

    VastaaPoista
  8. Onnea Kirsti! (Voithan valittaa siitä, että on kurjaa ja peräti omituista, kun ei ole mitään valitettavaa.)

    VastaaPoista
  9. Sari, monialakriittisyys voisikin olla erikoisalani!

    Jl, tuo on totta kyllä. Aina löytyy aihetta:-)

    VastaaPoista
  10. Eikös tyytymättömyys ole moottori, joka on johtanut moniin mullistaviin ajatuksiin ja keksintöihin? En kyllä nyt muista että mihin... Mutta kuitenkin, puheesi oli hieno ja juhlissa rento tunnelma.
    Todella noloa tapahtui kyllä tänään. Kirjailijavierailulla purskahdin nauruun lukiessani omaa kirjaani ääneen, kun vitsit olivat niin naurettavia. Eipä paljon naurattanut.

    Onnea ja iloa!

    T. Ansu

    T. Ansu

    VastaaPoista
  11. Ansu, ei ole noloa tuollainen. Hyvä, kun ihminen eläytyy omiin juttuihinsa!

    Kiitos Paula!

    VastaaPoista
  12. Olipa iso ilo lukea Majavakevät uudelleen - luin sen aikaisemmin hätäisesti ja nyt *ajatuksella?* uudelleen! Kirja & sinä on ehdottomasti palkintonsa ansainnut :)

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!