Jos ei tule ikäviä yllätyksiä, minulta ilmestyy tänä vuonna kaksi romaania.
Lauantaina tein miehen kanssa 20 kilometrin pituisen patikkaretken, jonka aikana syksyllä ilmestyvän aikuisromaanini nimi leivottiin yhteistuumin. Äsken tuli kustantamosta viesti, että nimi kelpaa, mikä oli helpotus, koska olen ehkä Suomen kirjallisuushistorian huonoin nimienkeksijä.
Tähän nimeen olen aika tyytyväinen. Se on lyhyt, yksi ainoa sana. Nopea vilkaisu Finlandiapalkittuihin teoksiin osoittaa, että viimeisten viiden vuoden aikana palkinto on neljä kertaa osunut romaanille, jonka nimenä on yksi sana.
Eilen tuli onnittelupuhelu Göteborgista. Siellä asuva tuttava oli lukenut Suomen Kuvalehdestä uutisen jossa oli sanottu, että Lydecken-palkinto annetaan vuoden parhaalle lastenkirjalle. Tuttava ottaa asiat kirjaimellisesti ja onnitteli minua vuoden parhaan lastenkirjan kirjoittamisesta. Mietin kuinka monta tuollaista onnittelua minun pitäisi ottaa vastaan, että alkaisin uskoa kirjoittaneeni tosiaan vuoden parhaan kirjan. Mutta sitähän minä en varsinaisesti usko, enkä haluakaan uskoa. Parhaan kirjan määritelköön jokainen lukija itse. Kiitos silti palkinnosta, on todella hauskaa, kun ihmiset onnittelevat.
Lauantaina tein miehen kanssa 20 kilometrin pituisen patikkaretken, jonka aikana syksyllä ilmestyvän aikuisromaanini nimi leivottiin yhteistuumin. Äsken tuli kustantamosta viesti, että nimi kelpaa, mikä oli helpotus, koska olen ehkä Suomen kirjallisuushistorian huonoin nimienkeksijä.
Tähän nimeen olen aika tyytyväinen. Se on lyhyt, yksi ainoa sana. Nopea vilkaisu Finlandiapalkittuihin teoksiin osoittaa, että viimeisten viiden vuoden aikana palkinto on neljä kertaa osunut romaanille, jonka nimenä on yksi sana.
Eilen tuli onnittelupuhelu Göteborgista. Siellä asuva tuttava oli lukenut Suomen Kuvalehdestä uutisen jossa oli sanottu, että Lydecken-palkinto annetaan vuoden parhaalle lastenkirjalle. Tuttava ottaa asiat kirjaimellisesti ja onnitteli minua vuoden parhaan lastenkirjan kirjoittamisesta. Mietin kuinka monta tuollaista onnittelua minun pitäisi ottaa vastaan, että alkaisin uskoa kirjoittaneeni tosiaan vuoden parhaan kirjan. Mutta sitähän minä en varsinaisesti usko, enkä haluakaan uskoa. Parhaan kirjan määritelköön jokainen lukija itse. Kiitos silti palkinnosta, on todella hauskaa, kun ihmiset onnittelevat.
Tekstit
Luulisi, että nimen keksintä olisi kustantajan juttu, kirjailija sitten hyväksyisi tai hylkäisi. Onhan kirjailija jo työnsä tehnyt, ja koska nimi on paljolti mainosvaltti, se sopisi kustantajan hommaksi. - Vai tuntuisiko tuommoinen käytäntö peräti brutaalilta kirjan synnyttäjän mielestä?
VastaaPoistaYhdessä niitä useimmiten pähkäillään. Mutta kyllä niin on, että nimen keksiminen on joskus vaikeinta koko hommassa.
VastaaPoistaItse voisin laiskana ihmisenä hyvinkin antaa kustantajan keksiä nimen, ja vaikka kirjoittaa koko kirjan, mutta kirjailijoiden ammattiylpeys näyttää noin yleensä ottaen estävän moisen lusmuilun, siksi otan lusikan kauniiseen käteen ja keksin nimen itse, kustantajan avustuksella tosin useimmiten.
VastaaPoistaKaksi!? Onnea ja menestystä molemmille :D
VastaaPoistaKiitos! Ja siis minähän lasken lastenkirjat romaaneiksi. Toinen siis lapsille, toinen aikuisille...
VastaaPoistaKauhean mehukkaan jutun menit poistamaan. :) Bloggerin etusivulle on tallentunut pari kappaletta, vähänkö harmitti kun en koko pläjäystä ehtinyt lukemaan. :)
VastaaPoista