Juhlahumuun sekoittuu surua siitä, että korviin kantautuu yhä uusia uutisia siitä kuinka lastenkirjallisuuden asema kotimaisessa mediassa heikkenee. Tai siis sitä tietoisesti HEIKENNETÄÄN ankeilla, kyynisillä ratkaisuilla.
Vaikka olemme rikkaampia kuin koskaan, rahaa ei ole lastenkirjakritiikeihin. Kysymys on arvoista.
Nykyään me uskomme siihen, että raha on kaiken perusta. Ensin pitää olla rahaa, vasta sitten voidaan tehdä jotain.
Väitän, että hyvinvointivaltiota ei olisi koskaan syntynyt, jos sitä luodessa olisi ajateltu samalla tavalla. Mutta hyvinvointivaltiota ryhdyttiin luomaan, koska yksinkertaisesti vain tiedettiin, että yhteiskunta tarvitsee kehittyäkseen mahdollisimman sivistynyttä ja hyvinvoivaa väkeä. Se siis tarvitse kouluja, kirjastoja, neuvoloita. Ja siitä lähdettiin, että sellaiset järjestelmät pistetään pystyyn ja rahat kynitään mistä nyt sitten kynitäänkin.
Nykyään lähdetään siitä, että omistajien taskuun pitää ropista mahdollisimman paljon rahaa. Kaikki muu on toisarvoista. Jos jotain jää yli, niin sitten voidaan niillä roposilla toteuttaa jotain pikku kulttuurijuttuja. Mutta eihän siitä koskaan jää mitään yli, koska ihmisen ahneus on loputon.
Vaikka olemme rikkaampia kuin koskaan, rahaa ei ole lastenkirjakritiikeihin. Kysymys on arvoista.
Nykyään me uskomme siihen, että raha on kaiken perusta. Ensin pitää olla rahaa, vasta sitten voidaan tehdä jotain.
Väitän, että hyvinvointivaltiota ei olisi koskaan syntynyt, jos sitä luodessa olisi ajateltu samalla tavalla. Mutta hyvinvointivaltiota ryhdyttiin luomaan, koska yksinkertaisesti vain tiedettiin, että yhteiskunta tarvitsee kehittyäkseen mahdollisimman sivistynyttä ja hyvinvoivaa väkeä. Se siis tarvitse kouluja, kirjastoja, neuvoloita. Ja siitä lähdettiin, että sellaiset järjestelmät pistetään pystyyn ja rahat kynitään mistä nyt sitten kynitäänkin.
Nykyään lähdetään siitä, että omistajien taskuun pitää ropista mahdollisimman paljon rahaa. Kaikki muu on toisarvoista. Jos jotain jää yli, niin sitten voidaan niillä roposilla toteuttaa jotain pikku kulttuurijuttuja. Mutta eihän siitä koskaan jää mitään yli, koska ihmisen ahneus on loputon.
Tekstit
Kyllä tosi on se, että viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on porukka saatu eräänlaiseen koomaan, että niille voi syöttää mitä puppua tahansa á la Sailas tai talouden muut huippunimet.
VastaaPoistaTätä on jatkunut jo niin kauan, ettei sille jaksa olla edes kovin vihainen, vaikka pitäisi.
Sydämelliset onnittelut kirjasi menestyksestä!
VastaaPoistaTotta se on, että raha ratkaisee nykyään kaiken. Se on uusi vaativa jumalamme, eikä mikään muu saa niin paljon pahaa aikaan. Joskus sentään hyvääkin. Ainakin joutuessaan viisaisiin käsiin, jotka eivät pistä sitä omiin taskuihinsa, vaan jakavat hyviin, mietittyihin kohteisiin!
Lastenkirjakritiikkejä ei ole ollut vuosikausiin paljon muualla kuin erityislehdissä. Ei siinä ole mitään uutta.
VastaaPoistaLukijat voisivat painostaa ainakin suuria lehtiä, esimerkiksi Helsingin Sanomia, palkkaamaan vihdoinkin lastenkirjallisuudelle ja lastenkulttuurille oman toimittajan.
Olen jo aikaisemmin kirjoittanut blogissasi, Kirsti, että Turun Sanomat kirjoittaa esimerkillisen usein lastenkirjoista ja lastenkirjailijoista.
Tähän liittyvä dokumentti: http://areena.yle.fi/tv/1765894
VastaaPoistaOnko meidät peloteltu tällä tilanteella niin, että meiltä voi sen varjolla viedä etuudet, jotka kerran kova työllä hankittiin?
Tuli tuosta mieleen, että Hesarin printtiversio ei tänään uutisoinut laisinkaan Topelius- ja Arvid Lydecken-palkittuja, digipuolella ainoastaan.
VastaaPoistaÄijä, pitäisi vihastua ja ryhtyä kapinaan:-)
VastaaPoistaLiisu, kyllä rahalla voi tehdä paljon hyvää. Se on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Anna, huonommaksi kuitenkin menee koko ajan. Turun sanomat tosin on tässä toistaiseksi vielä edustanut kulttuuritahtoa.
Anne, kyllä uskon näin, että ihan tietoista pelotteluakin on harrastettu.
Susu, juu huomasin saman. Selvä signaali.
Vielä 1990-luvulla minunkin lastenkirjoista oli paljon arvosteluja maaseutulehdissä ja jopa HS ja HBl julkaisivat muutaman kunnon kritiikin. Tällä vuosituhannella saan laskea yhden käden sormilla kirja-arvostelut, ja ne ovat olleet lähinnä lastenkultuurilehdissä, onneksi asiantuntevia ja siksi ilahduttavia.
VastaaPoistaMinusta tämä lastenkirjallisuuden väheksyntä liittyy yleiseen lapsivihamielisyyteen, jota Suomessa on.
Toisaalta luin jo monta vuotta sitten amerikkalaisilta ja muilta ulkomaisilta nettisivuilta, että kirjailijoiden tulee itse perustaa blogeja kirjoilleen.
Varsinaiset kIrjabloggaajat kirjoittavat yleensä aikuisten kirjallisuudesta, eniten naistenkirjoista. Vain harvat kirjoittavat lasten-ja nuortenkirjoista. Tänä vuonna on muutosta.:)
Nähtävästi pitänee laittaa omaan blogiin kaikki kirja-arvostelut, joita kirjoista on joskus julkaistu. Mutta mitä sanoo copyright-laki tästä ideasta? Olen julkaissut tähän asti vain otteita.
MOT Sailaksen kuuliaiset lapset. Kannattaa katsoa. Mistä on kyse. Nähtävissä Areenalla.
VastaaPoistahttp://areena.yle.fi/tv/1765894
Kiitos linkistä anonyymi!
VastaaPoistaAnna, kiinnostava olisi ymmärtää mistä se lapsivihamielisyys on Suomeen tullut.
Kirjablogit ovat aktivoituneet lastenkirjallisuuden suhteen.
Raha... lastenkirjojahan ostetaan paljon. Miesten maailma vielä, Suomessa.
VastaaPoistaJoka viikko kirjoitetaan kulttuurisivuilla aamulehdissä täällä, Göteborgs-Posten. Astrid Lingren pääsee uuteen seteliinkin.