Olin Porin teatterissa katsomassa Mairen. Näytelmä siis kertoo Maire Gullichsenin elämästä.
Jo lapsuuteni Porista muistan Artekin, jonka tuotteita ihmiset kävivät ihailemassa. Joidenkin luokkakaverien kodeista löytyi Artekista ostettuja huonekaluja. Myös isoäidillä oli Artekin tuoli. Minä täysin spontaanisti inhosin kyseistä tyyliä.
Kun jouluna katselin Bergmanin Fannia ja Aleksanderia, huomasin että orpolasten kauhistuttava elämä isäpuoli-piispan kolkossa talossa nosti esiin saman lohduttomuuden kuin tuo Artek-estetiikka.
Alvar Aallon arkkitehtuurikin herättää saman lohduttomuuden. Ja tajusin, että ehkä siksikin olen aina tuntenut täällä kotimaassani henkistä vierautta, koska täällä palvellaan sellaisia puolijumalia kuin Alvar Aalto ja kumppanit.
Näytelmä oli varmaankin hyvä. Kohtaukset vaihtuivat luontevasti, tarina kulki, replikointi oli napakkaa. Mutta ei tuo Artek-estetiikka muuttunut yhtään sen läheisemmäksi.
Jo lapsuuteni Porista muistan Artekin, jonka tuotteita ihmiset kävivät ihailemassa. Joidenkin luokkakaverien kodeista löytyi Artekista ostettuja huonekaluja. Myös isoäidillä oli Artekin tuoli. Minä täysin spontaanisti inhosin kyseistä tyyliä.
Kun jouluna katselin Bergmanin Fannia ja Aleksanderia, huomasin että orpolasten kauhistuttava elämä isäpuoli-piispan kolkossa talossa nosti esiin saman lohduttomuuden kuin tuo Artek-estetiikka.
Alvar Aallon arkkitehtuurikin herättää saman lohduttomuuden. Ja tajusin, että ehkä siksikin olen aina tuntenut täällä kotimaassani henkistä vierautta, koska täällä palvellaan sellaisia puolijumalia kuin Alvar Aalto ja kumppanit.
Näytelmä oli varmaankin hyvä. Kohtaukset vaihtuivat luontevasti, tarina kulki, replikointi oli napakkaa. Mutta ei tuo Artek-estetiikka muuttunut yhtään sen läheisemmäksi.
Tekstit
Monet meistä ajattelevat samalla tavalla kuin Sinä. Jotkut eivät siedä edes Aalto-maljakkoa.
VastaaPoistaHeh, luulin olleeni ihan yksin ajatuksieni kanssa! Moderni estetiikka on todella kolkkoa. Katselen usein netissä myytävänä olevia huoneistoja. Mitä kalliimpi ja viimeisen päälle remontoidumpi asunto, sitä rumempi ja steriilimpi keittiö. Ei sovi minulle, pidän käsinkirjailluista pöytäliinoista, pelargonioista ja koristelluista teekupeista. Harmaan kissan tahtoisin myös, mutta olen kissoille allerginen. Kodikasta olla pitää, tai ehkä vaan ihan niin kuin mummulassa 40 vuotta sitten.
VastaaPoistaAnna, muistan yhden tytön, joka meni vaihto-oppilaaksi Saksaan ja antoi isäntäväelle aaltovaasin, jonka oli tuonut tuliaisiksi. Se oli pistetty kaappiin, jossa oli ennestään kymmenkunta aalto-vaasia, jokainen edeltäväkin vaihto-oppilas oli tuonut vaasin...
VastaaPoistaAnonyymi, MINÄKIN luulin olevani yksin omien ajatusteni kanssa...
Lapsuudenkodissani ei ollut mitään artekia (niin no Aalto-maljakko oli tai ehkä jopa kaksi mutta niitä ei nyt lasketa). Sen sijaan isoäidillä iso osa kalusteista oli juurikin Aallon kalusteita, ja sitten oli saman tyylisiä muita kalusteita myös. Nämä yhdistettiin jännittäviin afrikkalaisiin esineisiin, itämaiseen mattoon, täytettyyn krokotiiliin, suureen ja täyteen kirjahyllyyn sekä superhienoon ja kiehtovaan karttapalloon, jonka sai valaistua. Isoäidin koti oli yhtä seikkailua ja isoäiti itse ehkä viisain ihminen, jonka tiesin. Sattuneesta syystä suhtaudun Aallon huonekaluihin lämmöllä ja kolkkous on minulle niistä kaukana. Esine lienee aina myös kaikki ne asiat, ihmiset ja tapahtumat, joita tarkastelija siihen liittää.
VastaaPoistaHuono tuuri tytöllä.
VastaaPoistaMeidän ulkomaalaiset ystävät haluavat itse Aalto-vaaseja ja ostelevat esimerkiksi niitä pieniä aina käydessään. Niitä voi käyttää kynätelineinä ym säilytykseen. Olen laittanut isoon salaattiakin. Myös kukkamaljakkona hyvä.
Aallothan tekivät huonekalut "kansalle", mutta toisin on käynyt. Ovat liian kalliita ja karuja "kansalle", mutta statussymboleja rikkaille.
En ottaisi Aalto-huonekaluja kotiin, paitsi jos olisi hyvin iso koti, silloin johonkin näytteeksi vaikka kukkapenkin. Ovat liian epämukavavia istuimiksi.
Erässä edustuskodissa, jossa oli valtionkalusteet, mieheni keikahti pahasti Aalto-tuolista. Onneksi hän on hyvin urheilullinen, joten ei tullut pahempaa vahinkoa.
Orkidea Aalto-vaasissa on kaunis
http://www.flickr.com/photos/amnellanna/205961045/
Pidän enemmän Eliel Saarisen huonekaluista. Olisipa rahaa ja tilaa näille.
http://www.flickr.com/photos/amnellanna/5547126858/
Eliel Saarisista minäkin tykkään. Ovat kyllä suolaisen tyyriitä.
VastaaPoistaFlora, minä heti näin silmissäni isoäitisi kodin. Siellä minäkin olisin kestänyt aaltokalut.
VastaaPoistaAnna, äitini osaa asetella tulppaanit kauniisti aaltovaasiin, mutta en lepy siltikään...
En ottaisi Elielinkään huonekaluja, tai no varmaan ottaisin jos saisin, mutta myisin eteenpäin hyvään hintaan.
Yhden Aalto-maljakon olen kelpuuttanut. Sellaisen pienen tuikkukynttilöille tarkoitetun omananvihreän värisen. Se oli mielestäni söpö ja sopi Martti Lehdon kahden kissa-aiheisen lasikortin viereen. Viime kesänä kävin designmuseossa ja minulla oli juuri sellainen fiilis, etten oikein ymmärtänyt, mistä suomalaisen designin niin suuri erinomaisuus kumpuaa? Aika kolkkoahan se on. En kokenut kaipaavani sitä kotiini. Mielestäni se on tarkoitettu näyteikkunakoteihin, sellaisiin joihin elämä ei mahdu sekaan. Ne oli vähän niin kuin pieni koira olisi haukkunut vuh vuh, minä osaan, katsokaa! Mutta Nanny Still, hän jäi mieleen. Saattaa olla, ettei hänen suurin ja tunnetuin aikakautensa ole vielä alkanut.
VastaaPoistaMarko, "designen kultakauden" eli lasin mestarisuunnittelijoiden töihin se maine perustuu. Yleensä vanhempaan taidelasiin ja käyttöesineisiin. On myös joitakin erinomaisia nuoria suunnittelijoita.
VastaaPoistaKun asuin Kanadassa, sikäläinen sanomalehti kyseli: Mitä on tapahtunut suomalaislle designelle? Taideopetuksen politisoitumisen vuodet pilasivat sen. Uusimmat parhaat suunnittelijat ovat opiskelleet ulkomailla.
Lue myös tämä:
VastaaPoistahttp://blogisisko.blogspot.fi/2010/04/suomalaisen-taide-elaman-hidas.html
mm Osmo Rauhalan ajatuksia
Ihailen sitä, miten perusteltuja mielipiteitä teillä on suomalaisesta designistä. Minä vain huitelen ilmaan...
VastaaPoistaOikeastaan tuntuu siltä että aaltoa "palvovat" ainoastaan jotkut taidehistorioitsijat ja retro-design-fanit.
VastaaPoistaNykyarkkitehdeillä on suuri halua karistaa aallon taakka harteiltaan.
Suurelle yleisölle aalto on pikemminkin haukkumasana joka tarkoittaa finlandia-talon marmoreita, enson taloa katajanokalla ja helposti kaatuvia kolmijalkajakkaroita.
Ja useille aalto on se ainoa arkkitehdin nimi joka yleensä tiedetään ja jonka syyksi pistetään kaikki mahdolliset muutkin ammattikunnan virheet.
Omasta mielestäni aallon huonekalujen taivutetut puujalat ovat raikkaampia ja tyylikkäämpiä kuin sen ajan topatut ja kruusatut fyllikalustot ja kuitenkin lämpimämpiä ja inhimillisempiä kuin teräksestä ja lasista tehdyt modernit designkalut.
Mutta en minä pelkästään niitä kotiini ottaisi.
Mä ottaisin mielelläni jonkun Artekin taivutettua puuta olevan nojatuolin, kokeilemani ovat olleet varsin miellyttäviä istua ja hyvän näköisiä.
VastaaPoistaMuutenkin suosin varmaan sellaista yksinkertaista ja funktionaalista linjaa, minusta pienellä tilpehöörillä täytetty koti on yhtä ahdistava kuin sisustuslehtien kylmä ja sliipattu.
Anonyymi, ehkä on sitten niinkin, että mua vaan ottaa koppaan ne palvojat. Kauniisti kyllä puhuit aaltokalujeen puolesta.
VastaaPoistaSamoin kuin hdcanis. En tosiaan tilpehööristä välitä minäkään, vaikka sitä kyllä näyttää kertyvän nurkkiin...