Mää käyn kato **ttu avannos, **kele neljä **tanan kertaa viikossa. Mul oli ennen kato aina se kaamosmasennus, mutta nyt ei **ttu ole tietoakaan. Se ***tana vaikuttaa aivoihin eikä harmita kaikki ***keleen asiat niin ***tusti. Eikä vesi niin **tun kylmää ole, kyllä sen **tana kestää ihan hyvin, kun **kele pääsee saunaan sen jälkeen.
Muistinvaraisesti kirjoitettu muistiin kuusikymppisen miehenroikaleen avautuminen Lidlin pullonpalautusjonossa.
Muistinvaraisesti kirjoitettu muistiin kuusikymppisen miehenroikaleen avautuminen Lidlin pullonpalautusjonossa.
Tekstit
Elävästä elämästä :-D Linja-autossa näitä kanssa kuulee. Kyllä tuntui kaveri olevan hyvällä päällä. Kannattaa mennä avantoon...
VastaaPoistaHelsinkiläisen voimasanat ovat turkulaisen small talkia. Olettaen että edellä oleva tapahtui Turussa.
VastaaPoistaUuna juu, oli kyllä sanojen sisällön ja ilmiasun välillä jonkinlainen ristiriita.
VastaaPoistaMarja, kyllä, Turussa tosiaan tapahtui...
Kuulostiko hän vihaiselta?
VastaaPoistaAikoinaan eräs jo manan majoille siirtynyt vanha sukulaismies käytti voimasanoja kertomustensa lomassa. Kertomukset olivat leppoisia ja äänensävy sen mukainen. Hänen suussaan perkeleet ja helvetit eivät haitanneet minua yhtään juuri leppoisuuden vuoksi.
Tositarina: Erään kaupungin varikolla työskenteli tuollainen ylenmääräisesti kiroileva mies. Ei ilkeä eikä pahantahtoinen, mutta kirosi vain vähintään joka kolmannelle sanalle.
VastaaPoistaTuli eteen joku tehtävä, mikä piti tehdä työpareina. Pomo laittoi sen kummemmin miettimättä parit töihin, ja parin päivän päästä kiroilevan miehen pariksi joutunut uskovainen mies meni pomolle valittamaan, että hänen on kovin raskasta tehdä töitä kaverin kanssa, joka kiroilee ihan koko ajan.
Pomo otti kiroilijan puhutteluun: "Jos vaikka siksi aikaa kuin tämä työ kestää, siivoaisit suutasi. Kun se sun työparis on uskovainen ja kävi valittamassa. Ei mulla oo ketään muutakaan sille kaveriks antaa."
Mies lupasi, meni uskovan kaverinsa eteen, otti oikein lakin pois päästään ja loihe lausumaan:
"Anteeks kun mää olen ollu niin paha suustani. Enhän mää per***e tienny että sää uskovainen olet."
Virve, jollakin tavalla kuulosti äkäiseltä. Luulin ensin, että se kaverilleen jotain sättii ja vasta vähitellen pystyin kuulemaan sanojen sisällön.
VastaaPoistaHeh Äijä, hauska tarina!
Sanoja on ne kirosanatkin. Ne rytmittää mukavasti puhetta. Tuskin niitä käyttää useimmat ihmiset muuta kuin kaverin kanssa puhuessa, moni tekopyhä uskovainen niistä saattaa saada herneen nenäänsä. Mutta semmoista se on raaka todellisuus, perkules! Kyllä maailmaan ääntä mahtuu.
VastaaPoistaMitenköhän se puhuu ilman sitä avantouintia :D Mutta joo, voi olla ihan vaan huono tapa. Mäkin kiroilen ihan liikaa, mutta silti sivusta kuultuna särähtää itselläkin korvaan jos joku käyttää kirosanoja välimerkkeinä (ja yritän kyllä julkisilla paikoilla aina rajoittaa omia ärräpäitäni).
VastaaPoistaHymyilevä eläkeläinen, kieltämättä ovat sanoja kirosanatkin. Mutta sanoissa on väkeä. Kirosanoissa toisenlaista väkeä kuin siunaamisessa. Siis puhun väestä nyt kansatieteen merkityksessä. Siunatkaa, älkää kirotko, sanotaan isossa kirjassa. Itse joskus sorrun, esim sanaa **tuttaa ei korvaa mikään, kun mielentila on tietynlainen.
VastaaPoistaanu, kuten yllä totesin, minäkin sorrun välillä kirosanoihin. sallin myös muille pienen lipsumisen, silti kiroileminen mielestäni aina nostaa stressiä.
"kiroileminen mielestäni aina nostaa stressiä."
PoistaOho! Mulla se laskee :) Muistaakseni jonkun tutkimuksen mukaan kiroilu myös mm. lievittää kipua.
"Mielestäi" viittasi tässä nyt minuun. Siis minä koen niin, enkä tarvitse siihen tutkimuksia...
PoistaJuu en tarkottanutkaan sitä noin, tuo eka "oho" oli mun henkkoht kommentti miten eri lailla asiaa koetaan. Tutkimusviittaus taas ihan vaan sattumanvaraisen vapaasti assosioitui perään, ei siis ollut tarkotus todistella että kyllä se varmasti sullakin OIKEESTI laskee stressiä ;)
PoistaSori sekavan epäselvä ilmaisuni :)
Hyvänen aika, simasuut. Kirosana on voimasana, siitä saa voimaa.
VastaaPoistaPerkeleiden kaikuessa siirtyy isompikin kivi tieltä, siinä jos alkaisi siunailla ja taivastella, niin siinä sitä sitten tapittaisi hamaan loppuunsa asti. Odottaisi jotain jumalan ihmettä.
Fiksumpaa voisi joskus olla jättää ne kivet paikalleen ja miettiä syntyjä syviä kiroilemisen sijaan...
PoistaElekieli ja ääni olisi ollut hauska lisä, mutta herkästi kallistun sille puolelle, ettei hän ollut avantouinnistaan onnellinen vaan suhtautui siihen ikävänä asiana, joka oli pakko tehdä saavuttaakseen jotakin, jonka tehosta hän ei kuitenkaan ollut oikeasti varma. Isällisesti voisin hänelle kertoa, että avantouimarimiehillä on suuri todennäköisyys saada eturauhastulehdus eikä tämä vaikeahoitoinen, helposti kroonistuva ja toisina hetkinä varsin ikävä vaiva masennustiloja ainakaan paranna. Kirosanatkin ovat mielestäni viesti eikä turha lisä. Mun on kylmä ilmaisuun riittää usein toimintavastaukseksi paksummat sukat. Mun on vitun kylmä tarkoittaa usein myös sisäistä kylmyyttä ja halauskin voi olla tarpeen.
VastaaPoistaMarko, minuakin harmitti, ettei tähän oikein saanut elekieltä. Joka oli aika minimalistista. En suoraan sanoen tiedä oliko mies oikeasti tyytyväinen päästyään kaamosmasennuksesta, vai puhuiko vain lämpimikseen, koska tiesi ja halusi uskoa että avaintouinti sitä poistaa, vaikkei siltä tuntuisikaan. Ja tosiaan voisi halaus olla moneenkin vaivaan parempi keino kuin kylmässä vedessä rypeminen.
VastaaPoistaHahhah, kuulostaa minulta. Mutta minuthan voi laskea vielä pullistelevaksi teiniksi. ;)
VastaaPoistaTietenkin on hyvä, että säilyy toi nuorekas mieli...
PoistaVuorosanoja tässä blogissa
VastaaPoistaKirsti: "kiroileminen mielestäni aina nostaa stressiä."
Anu: Oho! Mulla se laskee :)
ja äsken luettua tutkimusta:
"piereskely vähentää piereskelijän stressiä, mutta lisää muiden huoneessa olijoiden stressiä".
Stressin purkaminen noilla keinoilla vaikuttaa itsekkäältä käytökseltä
Anna, senpä takia pidetäänkin yleensä keskimäärin fiksuna käytöksenä pyrkiä rajaamaan niin kiroilu kuin piereskelykin siten, ettei niitä harrastella ihan missä sattuu ja miten näkyvästi/kuuluvasti/haisevasti tahansa.
PoistaAnu, siinäpä hyvä elämänohje. Kunpa sitä noudatettaisiin.:)
VastaaPoistaMitähän kaikki ne raitsikoissa kiroilevat nuortet naiset mahtaisivat sanoa, kun jotkut ryhtyisivät töräyttelemään suolistokaasujaan neitosten vieressä?
NImimerkki julkisissa tiloissa (raitsikka, radio, TV) kiroileviin kyllästynyt
Aika pian sitä varmaan tottuisi piereskelijöihin, jos julkinen töräyttely lisääntyy. Mutta tottumaton, herkkänenäinen kärvistelee nyt tässä tapojen rapautumisen alkuvaiheessa.
VastaaPoistaSe on muuten jotenkin tosi bisarri tilanne, jos joku töräyttää puupan paikassa tai tilanteessa jossa se ei ole tapana, ja ihmisten reaktiot on hauskoja: huonosti peiteltyjä joko huvittuneita tai moittivia ilmeitä, mutta päällimmäisenä on sellanen epäuskoinen ÄLLISTYS että yhtä hyvin olis voinut ufo laskeutua nenän eteen :D
PoistaEn siis itse julkipuuppaile, mutta oon joskus ollut moista todistamassa, ja itsekin havainnut olevani yhtä hämmentyneen huvittuneen ällistynyt ;)
Minua kerran eräs kirjailijakollega haastatteli kirjastossa ja piereskeli yleisön edessä. Haastattelun jälkeen jän kysyi: kuulitko kuinka pierin? Olin ällistynyt, mutta silloin olin tuore esikoiskirjailija, eikä älymystön tapakulttuurin erilaiset nyanssit olleet vielä tulleet tutuiksi.
PoistaEikä!? :D Tunnustitko kuulleesi? Kysyikö se silleen "Hups kun livahti, ei kai se vaan kuulunut..?"- vai "Ou jeah, enkö pierrytkin upeesti!?" -tyyliin?
PoistaHän oli jotenkin itse huvittunut siitä, että oli maha niin kovasti möyrinyt. Ja kyllä, sanoin että eihän sitä voinut olla kuulematta. Myös tilaisuutta järjestänyt taho, eräs kirjapiirin rouva sanoi kuulleensa ja nuhteli kirjailijaa. Mutta kaikki tuntuivat ajattelevan, että intellektuellin tuleekin olla vähän originelli, sentään finlandiaehdokas jne, sittemmin kyllä vaikahtanut kirjailija, en tiedä mitä hänelle kuuluu tätä nykyä.
PoistaMinulle tapahtui eilen junassa vähän päinvastaista. Jouduin kuulemaan kahden nuorehkon miehen keskustelua, kun se kaikui sen verran kuuluvana muuten hiljaisessa junanvaunussa. (Yritin kyllä olla kuuntelematta ja keskittyä kirjan lukemiseen.) Jokin tuntui oudolta heidän juttelussaan. Sitten tajusin: ei yhtään v-sanaa eikä muutakaan kirosanaa! Se oli niin harvinaista sen ikäisten puhuessa, että havahdutti. Lienevätkö sitten olleet uskovaisia vai muuten vain sivistyneitä... :-)
VastaaPoistaEi kai uskovaiset voi olla suomalaisessa nykykatsannossa sivistyneitä...? ;-) Mutta tosiaan, kyllä minäkin olen tavannut nuoria miehiä ja vanhempiankin, jotka eivät juuri kiroile.
PoistaOlen huomannut, että kirosanojen käyttö vaihtelee yllättävän paljon. Jostain syystä kiroilen enemmän parhaiden kaverien seurassa, vaikka he eivät kiroile juuri ollenkaan... ne vain tulevat ulos.
VastaaPoistaPappani sai aikanaan armeijassa erityisluvan kiroiluun, koska kiroili ns. hyvin. Tiedä sitten mitä se "hyvin kiroilu" on, toivottavasti periytyvää.
Kiroilu on sanavaraston pienuutta tai tietoinen protesti ja halu kuulua johonkin ryhmään, vastustaa joitakin tiettyjä ryhmiä.
VastaaPoistaVoimasanat voivat olla tietenkin myös hauskoja kuten Tintti-sarjakuvien kapteeni Haddockin vuodatukset. Mutta suomentajahan onkin tuttavamme Kemppinen, bloggaaja ym.
Piereskelyssä sinänsä ei ole mitään moraalisesti pahaa, sehän on luonnollinen toiminto niin kuin vessassa käyminen. Tietenkin voi sattua vahinko, ja kaasun livahtaminen ei ole vakavaa, mikäli toiset ovat hienotunteisia.
Keskustelin jokin aika sitten erään sivistyneen taiteilijatuttavan kanssa siitä, oliko kiroilu yleistä Suomessa ennen. Tämä sanoi, että ainakaan maaseudulla eivät kiroilleet muut kuin humalaiset, ja humaltuminenkin oli noloa, vähän säälittävää, ressukkamaista. Kirosanat oli säästetty täysin poikkeuksellisiin tilanteisiin, ja niissä oli harvinaisuuden vuoksi voimaa.
Niin on maailma muuttunut. Mutta kenen toivomuksesta?
Anne, aikamoinen suoritus pappalta!
VastaaPoistaAnna, Erasmus Rotterdamilainenkin kehoitti hienoilla päivällisellä yskäisemään kaasun päästön aikana, ettei seurueen huomio turhaan kiinnity ko. tapahtumaan. Niin, kenen toivomuksesta maailma muuttuu? Kai se jotain henkien taistelua on. Ensin vie yhdet, sitten toiset. Ja muut vikisevät.
Miten musta tuntuu kuitenkin siltä, että sota-aikana kielenkäyttö ronskiutui ja siirtyi siitä kotirintamallekin.
VastaaPoistaMuistan lukeneeni anekdotin, jossa koulujen puuceet tulivat täyteen rivoja kaiverruksia. Opettajat sitten hiotuttivat niitä oppilailla pois ja sanoivat, että vaikka sodista palanneet isät käyttävätkin tällaisia sanoja, ei niitä sovi koulussa viljellä.
Jossakin vaiheessa opettaja oli tullut paikalle katsomaan miten hiontatyö edistyy, ja joku poika oli huutanut innoissaan: "Viimestä vittua höölätään!"
Heh, hauska juttu...
VastaaPoista