Mikä on parasta siinä, että sait sen Lydecken-palkinnon? Tätä on kysynyt aika monikin. Raha, vai kunnia?
Kun palkintoraadin puheenjohtaja Marja Welin juhlassa totesi, että Majavakeväässä on ihailtavaa sen kieli ja rakenne yhdessä niiden teemojen kanssa joita kirja käsittelee, minusta tuntui kuin olisin päässyt kauheasta pinteestä. Olen aina tehnyt paljon töitä sen vuoksi, että kirjojeni kieli olisi sekä helppolukuista, että kaunista. Ja että rakenne olisi kompakti. Nämä asiat ovat minulle intohimo. Siksi sydän on aina vuotanut verta, kun ihmiset tuntuvat pistävän yhtäläisyysmerkit helppolukuisen ja helppotekoisen välille.
Ajatus tuntuu kulkevan näin: Jos tekstiä on vaikea ymmärtää, sitä on ilmeisesti ollut tosi vaikea tehdä ja sen sisältämä tarina on tosi syvällinen. Jos tekstiä on helppo lukea, sitä on ollut helppo kirjoittaa ja sen tarina on pinnallinen.
Silloin ei kuitenkaan auta huutaa, että lue tarkemmin senkin älykääpiö. Silloin pitää vain nöyrästi kumartaa ja yrittää olla katkeroitumatta siitä, että taas tuli tarjottua helmiä sialle...
Mutta nyt kun tuli palkituksi kielestä ja rakenteesta yhdessä tärkeiden teemojen kanssa, niin se tuntuu parhaalta. Tuntuu, että kannatti hiljaa puurtaa kaksikymmentä vuotta.
Kun palkintoraadin puheenjohtaja Marja Welin juhlassa totesi, että Majavakeväässä on ihailtavaa sen kieli ja rakenne yhdessä niiden teemojen kanssa joita kirja käsittelee, minusta tuntui kuin olisin päässyt kauheasta pinteestä. Olen aina tehnyt paljon töitä sen vuoksi, että kirjojeni kieli olisi sekä helppolukuista, että kaunista. Ja että rakenne olisi kompakti. Nämä asiat ovat minulle intohimo. Siksi sydän on aina vuotanut verta, kun ihmiset tuntuvat pistävän yhtäläisyysmerkit helppolukuisen ja helppotekoisen välille.
Ajatus tuntuu kulkevan näin: Jos tekstiä on vaikea ymmärtää, sitä on ilmeisesti ollut tosi vaikea tehdä ja sen sisältämä tarina on tosi syvällinen. Jos tekstiä on helppo lukea, sitä on ollut helppo kirjoittaa ja sen tarina on pinnallinen.
Silloin ei kuitenkaan auta huutaa, että lue tarkemmin senkin älykääpiö. Silloin pitää vain nöyrästi kumartaa ja yrittää olla katkeroitumatta siitä, että taas tuli tarjottua helmiä sialle...
Mutta nyt kun tuli palkituksi kielestä ja rakenteesta yhdessä tärkeiden teemojen kanssa, niin se tuntuu parhaalta. Tuntuu, että kannatti hiljaa puurtaa kaksikymmentä vuotta.
Tekstit
Minua ärsyttää lukijana ja monenlaisen kirjallisuuden ystävänä tuo sama. Esimerkiksi Ulla-Leena Lundbergin Jäästä ja Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjasta kuulee välillä vähätteleviä kommentteja, koska heidän kirjojaan on helppo lukea. Kuitenkin ne ovat rikasta, kaunista kieltä ja hyvinkin moniulotteisia. No, jotkut tykkää lukea kirjoista vain pinnan ja se heille suotakoon.
VastaaPoistaKumpikin noista kirjailijoista on tosiaan esimerkki myös siitä, miten runollisesti voi kirjoittaa ilman krumeluureja.
PoistaAsiaa puhelet! Olen perässä tulossa intohimojesi tiellä. :) Tuo on tosiaan omituista, että helppolukuisuus ymmärretään helppona tehdä. Silloinhan kirjailija on oikein hartiavoimin tarinaa vääntänyt, kun kieli soljuu melkein huomaamatta mutta silti nautittavana. Todellinen taito tulee esiin näennäisessä helppoudessa.
VastaaPoistaNo ehkä ne joskus vielä ymmärtävät...
PoistaOpettaja sanoi meille koulussa: "Sekavasti sanottu - sekavasti ajateltu". Nykyisin teksti on tieteellistä, jos se on täynnä kummallisia vieraskielisiä sanoja, filosofista, jos se on sotkuista ja taiteellista, jos se on täynnään erikoisia kielikuvia.
VastaaPoistaFiksu opettaja!
PoistaOnnea palkinnosta, Kirsti! Helppolukuinen on kaunista. Minun täytyy kopioida tähänkin jo pariin kertaan blogissani siteeraama ote kirjailija Nick Hornbyltä:
VastaaPoista"I am not particularly interested in language. Or rather, I am interested in what language can do for me, and I spend many hours each day trying to ensure that my prose is as simple as it can possibly be. But I do not wish to produce prose that draws attention to itself, rather than the world it describes, and I certainly don't have the patience to read it."
Hyvä sitaatti! Olen joskus ajatellut, että kielihän on vähän kuin maalarilla sivellin, ei siihenkään kannata liikaa jumittua...
PoistaJonkinlaisena kirjoittamisen ja kielen ammattilaisena kyllä väitän, että selkeän, "helpon" tekstin kirjoittaminen ei suinkaan ole helppoa! Johan nyt kaikki sitten kirjoittaisivat selkeästi ja sujuvasti.
VastaaPoistaNiin, elleivät ne sitten kuitenkin mieluummin halua kirjoittaa sekavasti kätkeäkseen ajattelunsa heikkouden ja tarinansa ohkaisuuden...
PoistaHienoa hienoa ja oikein paljon onnea! Ja täällä eräs, joka rakastaa helppolukuista ja kaunista tekstiä ja on sitä mieltä, että se voi olla hyvinkin syvällistä ja ajatuksia herättävää.
VastaaPoistaItse asiassa tunnustan suoraan, etten jaksa liian (teko)taiteellista tekstiä, jossa lauseisiin survotaan kaikkea ihan liikaa kuin siemeniä omenaan tosin sillä erotuksella siemenet omenassa voi ymmärtää, muttä tuottaa ongelmia ymmärtää omenat siemenessä, mikä on toki taiteellisempaa ja hätkädyttävämpää kuin ilmoittaa madon makaavan mullassa kuin umpisolmu sormessani jne.
Kiitos!
PoistaMennävuosina oli trendi, että tällaista erikoista kieltä ja ilmaisutapaa oikein tavoiteltiin. Ehkä siitä on nyt tultu vähän takaisin päin.
Onnea palkinnosta!
VastaaPoistaLuulen, että kaikki enemmän kirjoittaneet tietävät, ettei sujuvan ja helppolukuisen tekstin kirjoittaminen todellakaan ole helppoa. Tosin joiltakin se näyttää luonnistuvan ihan itsestään, mutta useimmilta se vaatii kovia ponnistuksia.
Kiitos!
PoistaLuulen, että jokainen joutuu jossain vaiheessa huomaamaan, ettei se aina tule itsestään, vaikka välillä voi niinkin tietysti käydä, että kirjoittaminen tuntuu helpolta.
Hienoja periaatteita nuo helppolukuisuus, kauneus ja kompaktius. Sellaisia kirjojen pitäisi ollakin (henk. koht. mielipiteenä).
VastaaPoistaOnnittelut!
Erittäin paljon onnea Kirsti! Olet kunnianosoituksesi ansainnut :)
VastaaPoistaKukin taaplaa tyylillään heh heh. Eli arvostan Kirstin tyyliä ja hienoa että se on palkittu. Mutta joskus on hauska lukea toisenlaistakin, jostain syystä. Viime aikoina esimerkiksi Markku Lahtelan Sirkus on tehnyt minuun vaikutuksen ja siinä on luullakseni aika pitkiä ja sekavia lauseita. Vaikean kielen käyttäminen voi olla myös yksi tyylikeino ja humoristista myös. Itse yritän arvostaa myös huonoa kieltä ja kirjoitusta ja tarinaa ja henkilökuvia jne. En oikeastaan tiedä miksi. Ehkä siksi että se alentaa rimaa kirjoittaa itse.
VastaaPoistaKiitos Calendula ja Helmi-Maaria!
VastaaPoistaAnonyymi, saattaahan se olla noinkin. Ja jos joku tykkää mutkikkaista vaikeaselkoisista lauseista, niin en halua niiden iloa keneltäkään viedä.
Koska tulee lisää sarjakuvia? Yleisö pyytää ja suorastaan vaatii.
VastaaPoistaVoi ihana, kun muistit. Olen ollut niin puhki, etten ole jaksanut mitään ylimääräistä, mutta ehkä nyt tuli vähän virtaa...
VastaaPoistaLukunautinnon takaavat sisältö ja kieli yhdessä. Onnea tunnustuksen saaneelle!
VastaaPoistaSaitko sinä jonkun palkinon? Minä en ole seurannut näitä asioita, mutta jos sait niin se on hyvä asia, varmasti olet sen eteen tehnyt työtä. Minä en tätä nykyään paljoa lue, luin liikaa kyntilöiden ja kuunvalossa lapsena, nyt sanat sekovat ja tulee ihan muita lauseita kun mitä kirjalian on painanut näkyviin. Hyvää jatkoa ja hyvät voinit.
VastaaPoistaKiitos kiitos!
VastaaPoistaHei Latimeri, pitkästä aikaa. Hiukan tuli rahaa juu. Kaikkea hyvää sinulla!
Lämpimät onnittelut! Kyllä panin merkille uutisoinnissa, vaikka nyt vasta kommentoin. Juuri luin kirjasi Ristiaallokkoa, ja pidin kovasti.
VastaaPoistaMukava että pidit!
VastaaPoistaMarjattah vei kaikinpuolisesti sanat suus- ei kun näppäimistöltäni. Ristiaallokon luin tosin jo loppukesästä. Onnea!
VastaaPoista