Kirjailija kävi taas hakemassa itselleen kahvia ja sämpylää. Hyvä että maistuu. Tekstiä ei synny, mutta läskiä kyllä.
Siinä haudot takamustasi melkein minun juurellani, kuiva lehväni hipoo päälakeasi, jonka sisäpuolella turhaan yrität keksiä jotain jännittävää, jotain mikä viimeinkin saisi lukijat innostumaan. Turhaan, olet tylsä ihminen.
Sinulla on tapana vinkua kauneudesta, hyvyydestä ja totuudesta, mutta todellisuudessa olet niin saamaton, että et edes vettä anna minulle, vaikka en paljon vaatisi.
Oletko tullut ajatelleeksi, millainen häpeäpilku minä olen sinulle.
Eilen täällä kävi vieraita, yksi heistä tuli olohuoneeseenkin ja näki minut seisomassa rutikuivassa ruukussani.
Olet luvannut, että heität minut pois. Miksi et tee sitä jo. Ulkona on pakkanen, tee armollinen eutanasia ja luovu minusta.
Mutta ei, sinä olet niin innostunut niistä katolilaisista uusista periaatteistasi. Eutanasia on väärin. Mutta sen sijaan on oikein jatkaa kiduttamistani. Minun, elävän viherkasvin.
Ja sivumennen sanoen, minä en edes ole sinun. Miehesi sai minut lähtiäislahjaksi työpaikaltaan. Olen kaksikymmentä vuotta uskollisesti kulkenut mukanasi. Kissat ovat kusseet juurelleni. Koira on kalunnut runkoani. Miehesi on ollut erittäin kovakourainen vaihtaessaan multiani. Nyt sitä nöyryyttävää mullanvaihto-operaatiota ei ole tapahtunut muutamaan vuoteen. Sinulla on ollut tapana heittää muistaessasi kylmää vettä kraanasta suoraan juurelleni antamatta veden ensin seistä ja hapettua, niin kuin hyvä ihminen tekisi.
Minä inhoan sinun tekopyhyyttäsi, senkin paska. Tulen huutamaan vääryttäsi koko maailmalle. Minä en vaikene, ettäs tiedät.
epäkunnioittavasti
Miehesi jukkapalmu
Heidin blogissa kissa Kerttu kirjoittaa moittivia kirjeitä emännälleen. Minulle tuli mieleen kuunnella, mitä olohuoneen nurkassa oleva jukkapalmumme mahtaa tuumia yhteiselostaan kanssani.
Siinä haudot takamustasi melkein minun juurellani, kuiva lehväni hipoo päälakeasi, jonka sisäpuolella turhaan yrität keksiä jotain jännittävää, jotain mikä viimeinkin saisi lukijat innostumaan. Turhaan, olet tylsä ihminen.
Sinulla on tapana vinkua kauneudesta, hyvyydestä ja totuudesta, mutta todellisuudessa olet niin saamaton, että et edes vettä anna minulle, vaikka en paljon vaatisi.
Oletko tullut ajatelleeksi, millainen häpeäpilku minä olen sinulle.
Eilen täällä kävi vieraita, yksi heistä tuli olohuoneeseenkin ja näki minut seisomassa rutikuivassa ruukussani.
Olet luvannut, että heität minut pois. Miksi et tee sitä jo. Ulkona on pakkanen, tee armollinen eutanasia ja luovu minusta.
Mutta ei, sinä olet niin innostunut niistä katolilaisista uusista periaatteistasi. Eutanasia on väärin. Mutta sen sijaan on oikein jatkaa kiduttamistani. Minun, elävän viherkasvin.
Ja sivumennen sanoen, minä en edes ole sinun. Miehesi sai minut lähtiäislahjaksi työpaikaltaan. Olen kaksikymmentä vuotta uskollisesti kulkenut mukanasi. Kissat ovat kusseet juurelleni. Koira on kalunnut runkoani. Miehesi on ollut erittäin kovakourainen vaihtaessaan multiani. Nyt sitä nöyryyttävää mullanvaihto-operaatiota ei ole tapahtunut muutamaan vuoteen. Sinulla on ollut tapana heittää muistaessasi kylmää vettä kraanasta suoraan juurelleni antamatta veden ensin seistä ja hapettua, niin kuin hyvä ihminen tekisi.
Minä inhoan sinun tekopyhyyttäsi, senkin paska. Tulen huutamaan vääryttäsi koko maailmalle. Minä en vaikene, ettäs tiedät.
epäkunnioittavasti
Miehesi jukkapalmu
Heidin blogissa kissa Kerttu kirjoittaa moittivia kirjeitä emännälleen. Minulle tuli mieleen kuunnella, mitä olohuoneen nurkassa oleva jukkapalmumme mahtaa tuumia yhteiselostaan kanssani.
Tekstit
Kamala, Jukka kuulosti ihan vainoharhaisilta ääniltä päässä! Julma tyyppi.
VastaaPoistaOnneksi minulla ei ole kasveja.
Jukkapalmut vaikuttavat oikukkailta kotieläviltä, kun muillakin näyttää olevan ongelmia niiden kanssa.
VastaaPoistahttp://keskustelu.suomi24.fi/node/1020206
Ehkä Sinunkin kannattaisi katkaista joku lehti ja juurruttaa se. Ehkä pojasta polvi paranisi.
Toi olisi voinut olla mun vihervehkan kirjoittama. RIP :/
VastaaPoistaNyt tiedän jo olla hankkimatta viherkasveja.
Peikonlehti on kiltti kasvi ja kasvaa valtavasti. Pitää siis olla sille tilaa. Rönsylilja helppo ja lisäksi puhdistaa ilmaa.
VastaaPoistaEn ole hankkinut yhtään viherkasvia, kaikki ovat jostain tulleita. Tosin eipä niitä juuri ole, pari kituvaa rahapuuta ja tuo jukkapalmuressukka. En tiedä miksi on niin vaikea tappaa se lopullisesti, siksi annan sen vain hiljaa kitua.
VastaaPoistaMinun orkideani ja anopinkieleni eivät ole minua kovin moittineet. Kertussa on jo riittävästi kestämistä. Se on otettu kun kirjailija mainitsi hänet blogissaan.
VastaaPoistaOli kiva tutustua vääryyttä kokeneeseen palmuusi! Siinä on sellainen persoona, jota ei hevin roskiin laiteta. Puhu sille ja lannoita vähän keväällä, jos se rupeais siitä vahvistumaan ja kertomaan valoisampia tarinoita.
VastaaPoistaIhmettelen kyllä, miten täällä pimeässä maassa mikään kasvi jaksaa kituuttaa talven yli. Itse laitan vaan parvekkeelle kesällä kukkia, viherkasvit ei täällä menesty, ei yksinkertaisesti valo riitä.
Oikeastaan tuo on ihan hyvä tapa setviä omaa päätään tuollainen "ulkoistaminen". Mikä tahansa voi puhua, ovenkahvakin. Helpompaa se tietysti on, jos puhujana on kasvi, lemmikki, pehmolelu ym. Kokeilla voi myös itsensä splittaamista esim. lapseen, teiniin ja aikuiseen ja näiden väliseen vuoropuheluun. Eli jos esim. tunnet itsesi tylsäksi, niin mistä tiedät oletko se kokonainen sinä? Joku osa sinussa voi olla hyvinkin fresh, kekseliäs ja valloittava ja haluaisi lähteä Dirty Dancing kurssille, mutta joku toinen osasi on sanonut sille "ole nyt siinä hiljaa ja kunnolla kaheli, ei tollasta voi tehdä".
VastaaPoistaKasvit osaavat olla tosi ilkeitä, ne ovat aina valmiit osoittamaan mieltään kuten tuo Jukka Palmusikin. Minulla on ikkunallani herra Aasinkorva, joka lykkää uutta lehteä ihan piruuttaan. Se luulee, etten osa lukea sen sanomaa. En lähde viisaana ihmisolentona sen luontokappaleen kanssa riitelemään sen kummenmmin, sanonpahan vaan herra Aasnkorvalle sitä kastellessani: "Itte oot." Näin ihminen voi osoittaa ylemmyyttään villin luonnon keskellä. Älä siis masennu sen Jukka Palmun kanssa.
VastaaPoistaHeidi, ei orkideallasi varmaan ole mitään aihettakaan moittia, jos pidät siitä yhtä hyvän huolen kuin Kertusta.
VastaaPoistaAnonyymi, ehkä tosiaan pitää nyt taas ryhdistäytyä ja hiukan hoitaa palmua, koska jos se kerran on säilynyt hengissä näin pitkään, niin säälihän sitä on lopullisesti tappaa.
Marko, voisihan sitä tosiaan kokeilla kuunnella, että mitä asiaa olisi ovenkahvalla tai sämpylällä, tai pehmolelulla. Oletan että jokainen puhuisi vähän eri juttuja.
Kiitos neuvoista Hymyilevä eläkeläinen. On tosiaan tärkeää aina muistaa ylemmyytensä villin luonnon keskellä, varsinkin silloin kun se luonto sijaitsee omassa kodissa.
Minä jäin kerran yhden kylässäkäynnin jälkeen miettimään, että mikähän siinä kämpässä oli, kun jotenkin tuntui vähän kolholta - olihan siellä nättejä huonekaluja ja mukava sohva jne, mutta jotenkin en viihtynyt. Sitten hoksasin, että missään ei ollut yhtään viherkasvia eikä yhtään kirjoja.
VastaaPoistaKieltämättä kirjat ovat kasveja helppohoitoisempia! Tosin kannattaahan niitäkin aina välillä hoidella lukemalla, etteivät tuntisi oloaan ihan hylätyiksi... Ja siihen kyllä uppoaa vähän enemmän aikaa kuin kasvien kasteluun :)